Mediassa on ollut parran pärinää siitä, että Nuuksion suosituimmilla reiteillä on retkeilijää ja muuta tossunkuluttajaa ruuhkaksi asti.
Vietin aamupäivän Nuuksion Sorlammella. Bongasimme parin tunnin patikkaretkellä (frendini Janin kanssa) yhden juoksijan, kolme muuta taivaltajaa ja yhden koiran.
Sporttipäivä saa jatkoa kello 17.00 juoksukoululaisten kanssa.
Aloitin ex-olympiajuoksijan Harri Hännisen kanssa duunikaveruuden elokuussa 2004.
Harri on osalistunut kahdelle olympiamaratonille (1992, 1996) ja moniin muihin arvokisoihin. “Hänän” paras sijoitus taitaa olla maratonin 11.sija 1992 olympialaisissa. EM-kisoissa hän on sijoittunut kaksi keraa 8.parhaan joukkoon, mutta kyllä tuo olympiasija ne (mielestäni) hakkaa.
Teimme Harrin kanssa pitkän (ja hemmetin mukavan) päivätyön Juoksijassa, kunnes hän päätti pari vuotta sitten katsoa uusia haasteita. Nykyään Harri on juoksutapahtumajohtajana Suomen Urheiluliitossa, vastaten mm. Helsinki Running Day-tapahtumasta.
Mies on edelleen juoksukunnossa.
Mutta millaisessa? Se selviää tänään, kun juoksemme (pitkästä aikaa) yhteisen lenkin.
Kun katsoo vanhoja harjoituspäiväkirjoja, joita en enää pidä, niin sieltä ei löydä helposti sanaa “välipäivä”.
Välipäivällä tarkoitan juoksusta vapaata päivää.
Aloitin välipäivien pitämisen 7-8 vuotta sitten. Tavoite on pitää viikossa yksi vapaapäivä, joka on yleensä maanantai.
Aavikolla ja jäätiköllä juostessa en pidä välipäiviä.
Olen kironnut monta monituista lepopäivää viimeisten vuosien aikana, sillä välipäivää seuraavana päivänä (tiistai) lenkin ensimmäinen puolituntinen juoksu on aina yhtä tuskaa.
Tänään (tiistai) jalat..siis lihakset…olivat yhtä spagettia sen ensimmäisen puoli tuntia.
No, loppumatka (1h) sujuikin jo paljon paremmin.
Olen pohtinut sitä, että pitäisikö luoua välipäivistä kokonaan.
Tuskin sitä teen, mutta aion kokeilla kesällä muutaman viikon aikana juosta viikon jokaisena päivänä ja parhaina(?) jopa kaksi kertaa.
Saas nähdä mitä jalat siitä sanoo.
