Tätä kirjoittaessa päivän ykkösaihe on Aila-myrsky, joka rusikoi suurta osaa maatamme.
Pohjoinen tuuli tähän aikaa vuodesta, jolloin puissa on vielä lehtiä ja maa on kostea, ei ole paras mahdollinen yhtälö.
Meikäläisen toistaiseksi kovimmat myrskyt on koettu puuttomilla alueilla.
Ehdottomasti pahimat myräkät ovat osuneet jäätiköille.
Vuonna 2008 etelämantereen pauhut olivat sitä luokkaa, ettei eteensä nähnyt.
Messiteltasta oli vedetty naru vessatelttaan, muuten olisi tullut äitiä ikävä.
Grönlannin puhurit olivat etenkin vuonna 2013 sitä luokkaa, ettei se kokemus hevillä unohdu.
Tuulimittarimme meni mäsäksi siinä kohdin, kun blosis nousi 35m/s…Tässä lisätietoa “katabaattisista tuulista”, joita esiintyy niin etelämantereella kuin Grönlannissa.https://fi.wikipedia.org/wiki/Katabaattinen_tuuli
Aavikkotuulia olen kokenut (toistaiseksi) vain Saharassa eivätkä ne sielläkään nousseet mihinkään myrskyluokkaan. Hiekkaa oli aika ajoin ilmassa, mutta ei se menoa haitannut.
Tässä näkymiä Grönlannin jäätiköltä v.2019. Vaikka rakensimme tuulta blokkaavat lumimuurit telttojemme edustalle, niin silti sitä kertyi telttojen liepeille. Tämä oli lajissaan pikkymyrsky. Tässä kuvaa myräkästä v.2013 ja paikka myös Grönlannin jäätikkö…
Tähän alkuun..kiitos taas kerran siitä, että jaksatte käydä lukemassa blogisivuani. Teitä on taas ilahduttavan paljon.
Kirjoitin vajaa kolme viikkoa sitten, että olemme päättäneet myydä nykyisen mökkimme ja näin myös tapahtui.
Talo..tai tässä tapauksessa tontti meni kaupaksi kahdessa päivässä. Se oli helpottava tieto, sillä olisi aika pirun ikävää etsiä uutta kotia, kun vanha on veilä myymättä.
No, nyt on tutka päällä uuden kodin löytämiseksi.
Etsintätyö on vienyt meitä aina Nuuksion metsiin asti. Ihan telttamajoitukseen ei toivottavasti jouduta, vaikka olisihan jokin jurtassa asuminen mielenkiintoinen kokemus.
Uuden talon etsimiseen liitty samoja elementtejä kuin retkikunnan rakentamiseenkin.
Piru kun asuu pikku-ja yksityiskohdissa. Et voi luulla, vaan on tiedettävä.
