Sää maa-asemilla 2015-2019

/in /by

Silmäilin marraskuun blogikirjoituksia viiden viime vuoden ajalta.

Yleisilme sään suhteen oli harmaa ja vetinen. Tässä blogikirjoitus marraskuulta (26.11.) 2015:

“The more the merrier – eli mitä useampi on mukana, sen hauskempaa on.

Tämä päti ainakin tämän päivän Nuuksion lenkkiin. Meitä oli kaikkiaan kuusi (6) juoksijaa, joista kolmelle tämä oli ensimmäinen polkujuoksutreeni.

Porukkamme kärjessä juoksi ja suunnisti Henri Ansio, tämän hetken ehkäpä Suomen paras polkujuoksija. Henkan lisäksi juoksuryhmäämme kuului lakimies, lakinainen, seikkailujuoksija, päätoimittaja ja olihan siellä yksi ministerikin.

Juoksimme teknisesti erittäin haastavia polkuja, mutta siitä huolimatta ”maastojuoksukisällit” pärjäsivät ihan siinä kuin konkaritkin. Lisämausteena oli nimittäin vetinen maasto. En muista juosseeni ikinä näin mutaisella reiteillä. Juoksukengät olivatkin lenkin jäljiltä niin ravassa ja mudassa kun vaan voi olla”.

Tuo mutalenkillä mukana juossut ministerismies oli Alex Stubb. Hän taisi olla tuolloin valtiovarainministeri, mutta ei siellä poluilla tittelit paljoa paina.

Itse asiassahän sai osakseen aika paljon vinoilua, sillä hän oli edellisellä viikolla töpeksinyt eduskunnan edessä numeroiden kanssa, joten pientä numeroihin liittyyvää (veljellistä) kuittailua oli ilmassa…..

Minulle sopii tämä vallitseva säätila, sillä juoksija ei niin lumesta piittaa.

Tulevassa majapaikassa Nuuksiossa sataa enemmän lunta kuin tässä ihan rannikolla, joten ehkä on parempi vaan tottua siihen lumeen.

Juoksen sunnuntaina suunnilleen saman noin 25 kilsan lenkin kuin lauantaina.

20,000 raja rikki?

/in /by

Ei taida vielä mennä, mutta lähellä ollaan.

Nettisivujeni kävijämäärä on ollut syksyn aikana hienoisessa kasvussa, vaikka en ole tehnyt mitään markkinointiponnistuksia sen eteen.

Eikä minulla ole edes aikomuksia markkinoida sivuja, sillä tämä on sivuharrastus enkä tienaa tällä latin latia.

No, joka tapauksessa tässä kuussa sivulla kävijöiden määrä nousee todella lähelle tuota 20,000.

Siirrymme viikonlopun aikana marraskuun puolelle, joka on minun kalenterissani jo talvikuukausi.

Ei tämä vielä talvelta tunnu, sillä ulkona on yli 10 plusastetta.

Eilisellä juoksulenkillä hikeä suorastaan pursui, vaikka päällä oli vain ohut juoksupaita-ja takki. No olihan mulla tietty housutkin jalassa ja kengät…

Tänää lauantaina juoksin hiekalla ja asvaltilla (minulle) kovavauhtisen 2h15min.

Minulle nämä vallitsevat sääolosuhteet sopivat todella hyvin, sillä tuuleton himpun yli 10 asteen lämpötila on juoksijalle lähellä täydellistä.

Pinkki passi

/in /by

Matkustin neljä vuotta sitten Lähi-Itään.

Matkani ensimmäinen kohde oli Oman ja sieltä minun oli tarkoitus pyyhältää Abu Dhabiin ja Dubaihin.

Tulin hyvissä ajoin Helsinki-Vantaan lentoasemalle.

Ojensin passini lentokenttävirkailijalle, joka sanoi että meillä on pieni ongelma. “Mikäs se ongelma on”?

“Sinun passisi viimeinen voimassaolopäivä on neljän kuukauden kuluttua. Sen pitäisi olla vähintään kuuden kuukauden..” vastasi virkailija.

Oli siis hankittava uusi passi tai matka tyssäisi heti alkumetreille.

Lentoasemalla on onneksi poliisiasema, jonne (ihan oikeasti) juoksin, sillä koneeni lähtöön oli about tunti.

Onnekseni poliisiasemalla ei ollut ryysistä, joten uusi passi tehtiin pikavauhdilla.

Kun sain passin handuuni, niin ymmärsin sen tuovan ongelmia. Se oli väriltään vaaleanpunainen, siis pinkki.

Ja kuinka oikeassa olinkaan….

Lensin aluksi Istanbuliin, josta minulla oli jatkolento Muscatiin, Omaniin.

Istanbulin lentokentän virkailija vilkuili uutta passiani ja mies kysyi minulta hymyillen, “miksi sinulla on pinkki passi”?

No, Omanissa ne ongelmat vasta alkoivatkin.

Saavuin aamuyöstä Muscatin lentokentälle ja asetuin passikontrolli-ja viisumijonoon.

Lentokentän virkailija teki meille jonossa seisoville yllätystarkastuksia ja pyysi nähtäväksi passejamme.

Pinkki passi herätti miehen huomion. Hän pyysi minua astumaan jonosta pois ja kertoi, että maahantuloviranomainen tulee haastattelemaan minua.

Olin siinä kohdin satavarma, että odotuksesta tulee pitkä.

Harmitus oli melko suuri. Lievästi sanottuna….

Olin melko varma, että siitä tulisi pitkä yö…ja ehkä aamukin.

Yllätyksekseni maahantuloviranomainen pölähti pakeilleni ihan muutamassa minuutissa. Selittelin hänelle huonoa tuuriani ja olihan minulla vanha passikin mukana.

Sen jälkeen sain loistavaa palvelua. Mies vei minut pitkän jonon ohi suoraan viisumin myöntävän virkailijan pakeille ja näin olin valmis lähtemään kohti hotelliani.

Söin aamulla brekkaria hotellin ravintolassa. Tiirailin aamun uutisia (tältä Toughbookin tietsikalta..) ja huomasin, että Mr.Trump oli valittu kaikkien yllätykseksi jenkkien uudeksi presidentiksi.

Edellä mainittu reissu tapahtui siis tasan 4 vuotta sitten…

Olin aiemmin vieraillut joitakin kertoja Saudeissa. Syy oli sama kuin Omanin matkalleni. Valmistelin (vieläkin kesken olevaa..) retkikuntaa Arabian niemimaan ylitystä varten.

Olin tavannut Riadissa jenkkien suurlähetystön väkeä.

Kuten tiedätte, niin maailma on pieni. Samaisessa Muscatin hotellista asusteli jenkki, jonka olin tavannut Riadissa ja sillä hetkellä (2016) varaulkoministerinä.

Olipahan keskusteltavaa…siis siitä, että Trump oli valittu uudeksi pressaksi

Saas nähdä kuinka käy tällä kertaa.

Arabian retkikuntaa on siis lykätty ainakin vuodella, taas kerran.

Aion kuitenkin toteuttaa unelmani tapahtui se sitten vuonna 2021, 2022 tai….

Juoksin torstaina lenkin ihan uskomattoman hyvällä upo-uusilla Merrelin kengällä. Kirjoitan niistä lisää lähipäivinä.