Jännäksi menee

/in /by

Olen seurannut politiikkaa aktiivisesti jo pikkunassikasta asti..

Nuoruusajan frendit olivat ihan varmoja, että siirryn jossain vaiheessa politiikkaan, jota ei siis (ainakaan..) vielä ole tapahtunut.

Ensimmäinen opinahjo, johon ylioppilaskirjoitusten jälkeen hain, oli valtiotieteellinen tiedekunta. Päädyin kuitenkin lukemaan kansainvälistä kauppaa sekä kansantaloustiedettä, josta etenkin jälkimmäinen kiinnostaa edelleen kovasti.

Katson tätä kirjoittaessa Ylen aamu-uutislähetystä, jota juontaa Juha Hietanen. Siis sama mies, joka kirjoitti kirjan nimeltä “seikkailujuoksija”.

Jenkkien vaalitilanne näyttää tätä kirjoittaessa (4.11.klo.10.00) tosi tiukalta.

Kävi niin tai näin, niin elämä jatkuu täällä Espoon perukoilla ihan entiseen malliin. Kannattaa kiinnittää huomio asioihin, johon voi itse vaikuttaa.

Treenit jatkuvat sellaisella otteella, että noin vuoden kuluttua Arabian aavikon ylitykseen voi lähteä luottavaisin mielin.

Marraskuu on varmaan monille myös liikunnan suhteen hankalin kuukausi, kun ulkona sataa ja vihmoaa.

Suhtaudun säähän neutraalisti. Jos sataa, niin sataa.

Juoksin tiistaina kaverin kanssa lenkin, jonka aikana tuli välillä ihan reippaastikin vettä, mutta ei se menoa haitannut.

Tänään jatketaan samalla tahdilla.

Kalliolla kukkulalla

/in /by

Nuuksion Mustakallion länsirinne on yksi parhaita paikkoja ihailla murroslaaksoon muodostunutta Nuuksion Pitkäjärveä, jonka vedenpinnan ja laen korkeusero on noin 65 metriä.

Kallio ei ole ihan eilen syntynyt vaan noin 1 900 miljoonaa vuotta sitten Svekofennisessä vuorijonopoimutuksessa. (Lähde: Espoon arvokkaat geologiset kohteet 2006).

Olen todella iloinen, että Mustakallio sijaitsee ihan kotimme lähettyvillä. Sinne kapuaa melko nopeasti kotipihaltamme.

Näkymä Mustakalliolta Nuuksion Pitkäjärvelle on kyllä pahuksen hieno, joten siellä tulee jatkossa varmaan piipahdettua useamminkin.

Maanantaina tuli huhkittua normaalipäivää enemmän.

Käytin useamman tunnin Nuuksion “tiluksen” raivaushommissa. Sen jälkeen tein kotona vielä palauttavan soututreenin ennen rentouttavaa saunaa.

Tänään tiistaina meikäläinen suuntaa kohti Urheilumuseota. Siellä odottaa ainakin mies ja kamera.

Kerron tästä lisää tulevina päivinä…

Lempiriepuja

/in /by

Joillakin tuntemillani ”seikkailijoilla” on jokin rakas vaateparsi, jota he kantavat mukanaan jokaisella reissuillansa  ihan  yhtä uskollisesti, kun vaikkapa Tenavat-sarjakuvista tunnettu Eppu, joka raahasi perässään rakasta riepuaan missä ikinä kulkikin. 

Seikkailukaverini Greg Maudin riepu on hänen kovia kokenut oranssin värinen Patagonian pipo, jonka muistan jo Etelämantereelta (2008). Kalaharin kylminä iltoina samainen pipo koristi miehen päätä. Gregin pipo on käynyt ainakin Mount Everestin ja monen muun korkean vuoren huipulla sekä Grönlannin jäätiköllä.

Meikäläisen lempiriepu on Salomonin fleecepipo, jonka uskon olevan 99,9999% varmuudella ”the most travelled Salomon beanie”.

Se on käynyt Pohjoisnavalla, Etelämantereella, useaan kertaan Saharassa, Kalaharissa, Etelä-Afrikassa, Nepalissa, Grönlannissa, Lapissa ja ties missä.

Samaisen firman lemppari-lippis oli viime vuonna kadoksissa muutaman kuukauden ajan, mutta joku ystävällinen sielu oli ripustanut sen Espoon keskuspuiston puun oksalle, josta sen yllätyksekseni bongasin. Olin ihan varma, että lippis on kadonnut ikiajoiksi.(se kun oli tippunut juoksutakkini taskusta lenkin aikana…).

Salomonin lippis in action Kalaharin autiomaassa

Tänään on juoksulepopäivä. Aion kuitenkin hikoilla risusavotassa (tulevan) Nuuksion-kotimme pihamaalla.