Sadonkorjuu

/in /by

Syksy on sadonkorjuun aikaa. Minulla se on edessä “vasta” loppuvuoden aikana.

“Sitä niität mitä kylvät”. Harjoituskaudella vuodatettujen hikipisaroiden litramäärä on suorassa suhteessa siihen, millainen sato kerätään.

Tätä voidaan kutsua nimellä “sadonkorjuun laki”.

Harjoittelun lopputulokseen vaiikuttaa määrän lisäksi myös suunta ja laatu.

Mutta määrästä vielä sen verran, että siinä on helppo jäädä mukavuusaluelle varsinkin siinä tapauksessa, kun treenivuosia-ja maileja on jo useita takana. Sama pätee myös organisaatioihin, mutta ei siitä nyt tällä kertaa sen enempää.

Minulta kysytään aika usein harjoittelun määristä, mutta vielä kukaan ei ole kysynyt laadusta.

No, tästä aiheesta voisi tarinoida sivukaupalla, mutta eiköhän pointti tullut selväksi.

Loppukesän ja tulevan syksyn teema on (juoksun lisäksi) lisävoiman hankkiminen. Olen tekemässä siihen liittyviä hankintoja tulevien viikkojen aikana.

Lauantain juoksutreeni oli hemmetin hyvä. Juoksin metsäteitä pitkin Solvallan urheilukentän juoksuradalle, jossa tein “vetoharjoituksen”.

Vetotreenin vauhti oli 75-80% maksimista.

Vetojen pituus oli x sataa metriä, sillä en tiedä Solvallan urheiluradan pituutta. No, 400 metriä se ei ainakaan ole.

Tein niitä kevyitä spurtteja kuusi kappaletta pitäen noin minuuttin palautuksen vetojen välillä.

Sen jälkeen juoksin kotiin. Ja tein illalla vielä perspiroivan lihaskuntotreenin.

15 vuotta sitten….

/in /by

Juoksin aamulla kaverin kanssa lenkin Nuuksion “Reitti 2000:lla”.

Juoksimme Villen kanssa (osin) samaa reittiä kuin vuonna 2006, jolloin osallistuimme ensimmäistä kertaa järjestettävään “Mammuttimarssi”-tapahtumaan, jonka pituus oli 100 kilometriä.

Se kisa meni meiltä aika lailla putkeen. Ville on erinomainen suunnistaja ja niitä taitoja kisassa tarvittiinkin. Jos minä olisin ollut suunnan näyttäjänä, niin meidän kisa olisi mennyt plörinäksi.

Kisa vei meidän Nuuksion lisäksi mm.Salmen ulkoilualueelle. Saavuimme maaliin järjestäjän mukaan ajassa 14 tuntia, mutta oman ajanottoni mukaan meillä meni aikaa 13h59min.

Kisaan kuului mm.yksi vesistön ylitys. Riisuimme ennen veteen menoa kaikki vaatteet pois, jotka pistimme jätesäkkin. Simmasimme jätesäkki mukana vesistön yli, jonka jälkeen pistimme juoksuvaatteet päälle & repun niskaan ja jatkoimme matkaa.

Tämäkin huomioiden loppuaika oli oikein hyvä. Juoksimme muistini mukaan reilusti yli 100 kilsaa.

Osa juoksusta tapahtui hiekkatiellä, mutta samoilimme myös metsässä pihkaniskojen tapaan.

Samoissa maisemissa juoksen myös lauantain ja sunnuntain treenilenkkini. Ja teen molempina päivinä myös kakkostreenit…

Topi

/in /by

Kirjoitin 2.7.blogiini, että “Topi Raitanen on voittajatyyppi”. Eikä se ollut ensimmäinen kerta, kun nostin miestä jalustalle.

Mikäli esteiden finaalista ei tule aivan hillitöntä ME-vauhtijuhlaa, niin Raitasella on mahdollisuudet ihan mihin vaan. Siis ihan mihin vaan.

Miehestä on aina uhkunut sopivanlainen itseluottamus, jota huipulle pääseminen vaatii. Sara Kuivistossa on paljon samaa….

Juoksin torstaina ihan uudella kengällä. Mallin nimi on Merrell Rubato.

Kenkä on niin sanottu nolladroppikenkä, eli kannan ja päkiän korkeusero on ihan sama.

Yleensä kengän kanta on korkeampi kuin päkiä ja mitä korkeampi tuo ero on, niin sitä suurempi droppi on.

Aika usein juoksukengän droppi on 4-10mm luokkaa.

Monet fysioterapeutit suosittelevat nolladroppjalkinetta. Tällöin jalalle laskeutuminen ei tapahdu kantapäälle vaan jalkaterän keskivaiheelle tai päkiälle…aivan kuten meidät on luotu toimimaan.

Jos juoksee ilman kenkiä, niin kenenkään askel ei taatusti tipahda paljaalle kantapäälle vaan lähemmäksi päkiää.

On myös todennäköiistä, että juoksuaskel on nolladroppikengässä lyhyempi kuin voimakkaan kantavaimennuksen (ja dropin) omaavassa jalkineessa.

Yhdellä ultrajuoksua harrastavalla kaverilani oli veemäinen nilkkavaiva. Fysioterapeutti suositteli nolladroppikenkää, jossa on riittävän väljä varvastila. Mies osti fyssarin suosittelemat jalkineet ja avot, vaiva oli ja on ollut tiessään siitä lähtien.

Rubatoilla oli ilo juosta. Kenkä on hyvin vaimennettu ja siinä on jousimainen fiilis eli kenkä pompauttaa jalan alustasta kohti avaruutta.

Aluksi nolladroppi tuntui hieman oudolta, sillä olen juossut lenkkini 6-8 millin dropin kengillä, mutta aikansa juostuani homma tuntui aina vaan paremmalta.

Aion testailla Rubatoja ja monia muita Merrellin kenkiä loppukesän ja syksyn aikana.

Arabiaan lähtee kuusi paria kenkiä. Aika näyttää, mitkä jalkineet kelpuutan mukaan.