Asiaa vedestä

/in /by

Juttelen parhaillaan parin brittifirman kanssa siitä, että saisin heiltä sukkaa & juoksukampetta tulevaa aavikojuoksua varten.

Olen käyttänyt heidän varusteitaan jo useita vuosia.

Sukkia pitäis pakata mukaan sellainen viiskyt paria. Jaloista on pidettävä extrahyvää huolta ja kuivien & puhtaiden sukkien merkitys on ihan olennainen.

Meillä ei (tietääkseni) vettä niin paljoa mukana, että sitä riittäisi sukkapyykkiin.

Olen ilmoittanut, että en tarvitse vettä peseytymistä varten. Pyyhin pahimman hien pois kosteuspyyhkeillä. Hiukset on varmaan juoksun jälkeen sellaista takkua, että miiden selvittämiseen menee tovi.

Tämä kuva on otettu Saharassa heti 31 päivän juoksun jälkeen. Näyttää ihan siltä, kun olisin ollut viihteellä pidemmänkin ajan, mikä tavallaan on totta….

Pysytään vesiaiheessa. Juoksin tiistaina noin 3h lenkin Nuuksion Pitkäjärven ympäri. Se oli testijuoksu.

Olen juossut ko. reitin varmaan 100 kertaa, jos riittääkään. Keväisin meno on ollut takkuisempaa, mutta kesän edetessä meno on parantunut.

Jos tiistaisen testilenkin pohjalta pitäisi arvioida kuntoa, niin on syytä olla tyytyväinen. Aion juosta tämän testilenkin vielä useaan kertaan ennen aavikolle lähtöä.

Vedestä vielä sen verran, että olen ottanut tavoitteeksi pulahtaa järveen niin kauan kunnes lätäkkö jäätyy. Eilen veden lämpötila oli 8c….

2024?

/in /by

Soitin viime viikolla retkikuntakaverilleni Kotiahon Penalle.

“Mitäs olet mieltä, jos lähdettäis muutaman vuoden kuluttua xxxxxn autiomaahan?”.

Vastaus oli, “lähdetään vaan”. Tähtäin voisi olla vuodessa 2024.

Olen nähnyt kyseisestä paikasta vain kuvia, mutta sen tiedän, että aika korkealla pitäisi juosta. Happea olisi siis tarjolla aiempaa vähemmän.

En tunne kyseiseltä alueelta ketään ja se tekisikin projektista äärettömän mielenkiintoisen. Olisi vaan paljon kysymyksiä, joihin pitäisi etsiä vastauksia.

Sama tilanne se on ollut aina ennenkin.

Muistan “elävästi”, kun aloittelin ekan retkikuntani Kalaharin suunnittelua. Tiesin missä se on, mutta that´s it. Lähettelin eteläiseen Afrikkaan meilejä sinne sun tänne, mutta kukaan ei vaivautunut vastaamaan.

No, pikku hiljaa asiat alkoivat loksahtamaan kohdilleen.

Kun on selvinnyt “mitä, missä & milloin”, niin seuraavana on “kenen kanssa” eli tiimin rakentaminen. No, oikeastaan se on ihan tärkein juttu. Ihan niin kuin muutenkin elämässä….

Ei se tämän vaikeampaa ole, jollei siitä sellaista tee.

Juoksin kaverini Raunon kanssa maanantailenkin Solvallan maisemissa. Pidän normaalisti maanantait vapaana, mutta tää olikin vaan sellainen höntsälenkkki.

Miksi ihmeessä?

/in /by

Uskon, että vielä ennen Arabian seikkailun alkua minulta kysytään “miksi?”.

Siis mikä ajaa miehen juoksemaan aavikolle?

Yksi vastaus on “ketsuppipullo”.

Se avautui Pohjoisnavalla 2007. Pääsin tuolloin seikkailun makuun eli ketsuppipullon korkki poksahti auki.

Päätin toteuttaa unelmiani, mitä ne sitten ovatkin. Aavikolla juokseminen on yksi niistä.

Arabian hiekkaerämaa/ The Empty Quarter/Rub ak Khali kiinnostaa, koska kukaan ei ole sen halki juossut. En varmaan lähtisi sinne, jos joku olisi sen jo aiemmin korkannut.

Se ei ole kuitenkaan ainoa syy. Tällainen projekti on aikamoinen ponnistus ja sellaisen läpivientiin liittyy oma hohtonsa.

Ja sitten on varmaan monia muita syitä, joita en osaa selittää tai analysoida.

Sammy Davis Jr. lauloi aikoinaan biisin “I gotta be me”. Olisikohan siinä vastaus kysymyseen “miksi?”.

Jossain vaiheessa loppukesää taisin ilmoittaa, että juoksen syksyn aikana lenkkejä myös Espoon keskuspuistossa. Siis vanhoissa kotimaisemissa.

No, näin ei ole tapahtunut. Täällä Nuuksiossa minä olen treenannut ihan 100%:sti…

Juoksin eilen peruslenkin Pirttimäessä ja tänään treenaan kaverin kanssa Solvallan alueella.