2 kk lähtöön

/in /by

Tasan kahden kuukauden kuluttua lentokone on lastattu kahdella suomalais-häiskällä, jotka lentävät Istanbulin kautta kohti mielettömän hienoa seikkailua.

Pyrin, edellistä retkikunnista viisastuneena, tekemään tarvittavat hankinnat erittäin hyvissä ajoin.

Olen tehnyt ihan virallisen listan tarvikkeista, joita retkellämme tarvitsemme.

Mukaan on otettava x-määrä kenkiä, yhdellä tai kahdella parilla ei pärjää, sillä ne joutuvat todella koville. Sen lisäksi minulla on oltava hieman eri tyyppisiä kenkiä, sillä jos (ja kun) jalkoihin tulee jomotusta, niin jalkineen vaihto Merrellin (sponsori) mallista aa malliin bee voi hyvinkin auttaa.

Sukkia on oltava matkassa todella paljon, sillä niitä ei ole mahdollista pestä reissun aikana. Hiekkaa on ihan mahdotonta saada pois sukasta ilman tehokasta vesipesua, joten jokaiselle juoksupäivälle on oltava puhdas sukkapari. Ideaali tilanne olisi jopa kaksi paria.

Olen Kalaharista alkaen käyttänyt vain Bridgedalen sukkia niin retkikuntien kuin treenien aikana.

Mites pöksyjen laita? Juoksenko kompressiohousuilla vai perinteisillä shortseilla, niin vastaus on…varmaan molemmilla.

Juoksupaitoja lähtee mukaan 5-6 kappaletta. Niistä kaksi on pitkähihaista ja loput lyhythihaisia.

Juoksutakkeja on mukana yksi kipale. Jos kuumaa hiekkaa on enemmälti ilmassa, niin ihoa on suojattava jollain konsteilla.

Aurinkorasvoja menee jokunen litra. Käytän varmaan samaa merkkiä kuin Grönlannin jäätiköllä eli Avenea. Kyseinen merkki oli tuolloin sponssina ja mielestäni sen tuotteet ovat ihan vimpan päälle hyviä.

Juoksulaseja on mukana pari zipaletta. Muita rillejä enemmän…

Buffin liinat on hiton monikäyttöisiä, joten niitä pakkaan muutamat messiin,, samoin lippiksiä.

Yksi kevytuntuvatakki, fleece, shortsit, pitkät byysat ja sitjotan vähän fiinimpää, jos joutuu osallistumaan johonkin virallisluontoiseen tilaisuuteen ennen aavikolle lähtöä tai sen jälkeen.

Tässä vain pieni osa kamoista, jotka lähtee aurinkomatkalle mukaan. Palaan muihin kama-asioihin seuraavan kahden kuukauden aikana.

Juoksen tänään kaksi lenkkiä. Ensimmäisen heti aamulla ja toisen illalla.

Maisemakonttori

/in /by

Siirrän tomumajani hiekka-aavikolle joulukuun aikana.

Tiedossa on hieman alle kuukauden työperiodi hienossa maisemakonttorissa siellä dyynien keskellä.

Ulkokonttorissa on oltava hieman erilaiset varusteet kuin sisäkonttorissa.

Toughbook on varustanut minut jo vuodesta 2010 alkaen, kuten olen useaan kertaan sitä mainostanut.

Ja näyttää siltä, että myös seuraavan retkikunnan tietoliikenne rakentuu maailman kestävimpien kompuutterien varaan.

Kuumus, pöllyävä hiekka, siinä muutama syy sille, miksi myös tietokoneilta vaaditaan turnauskestävyyttä noin kuukauden autiomaamaareissulla.

Toughbookit ovat tietenkin kehittyneet vuosien saatossa. Minulla on edelleen käytössä se v.2010 saatu laite, mutta tämä CF-19 ei lähde mukaan seuraavalle reissulle.

Kyllä se siellä vielä hyvin pärjäisi, mutta kun tavoitteenamme on lähettää hiekkaerämaasta laadukasta kuvamateriaalia, niin meikäläisen TB ei siihen oikein taivu.

Ja on suoraan sanoen aika päästää tämä tietokone jossain vaiheessa eläkkeelle ja ottaa uudempi versio käyttöön. Se ei tule olemaan helppoa, sillä olemme kokeneet yhdessä niin paljon….

No, en mä tätä konetta mihinkään kierrätykseen laita. Se saa kunniapaikan olkkarin kirjahyllystä.

PS. Aina kun menen Toughbookin kanssa lentokentän turvatarkastuksen läpi, joudun tarkemman kropansyynin kohteeksi. Aina.

Onneksi olen selvinnyt ilman kumihanskakäsittelyä….

Täs me ollaan, täällä kertaa Saharassa…..

Ulkokonttorilla

/in /by

Heittäydyin ns.kokopäivätoimiseksi juoksijaksi v.2004 liittyessäni Juoksija-lehden tiimiin. Tai oikeastaan jo vuosi sitä ennen.

Vielä eilenkin (maanantai) minusta tuntui kuitenkin jollain tavalla oudolta, että kun muut huhkivat toimistoissa (tai ties missä), niin meikäläinen viilettää ulkokonttorihommissa pitkin Nuuksion metsäteitä.

Kävin aikoinaan useammankin kerran soveltuvuustesteissä hakiessani uusia duuneja. Viimeisin niistä jäi mieleeni.

Kävin kuuntelemassa psykologin arviota “henkisestä tilastani” ja sitä, onko minulla mahiksia saada tavoittelemani työpaikka.

Hän silmäili minusta annettua lausuntoa pitkään ja totesi lakonisesti: “Olen nyt rehellinen. Testitulokset ovat hyvät ja jos todella haluat tätä työpaikkaa, niin kirjoitan puoltavan lausunnon. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin sinun ei pitäisi olla toimistohommissa. Raavit siellä itsesi hengiltä”. Hullun papereita ei tullut, mutta ei se nähtävästi kaukana ollut.

No, en jatkanut hakuprosessia, sillä edellä mainittu psykologin lause pysäytti. Hän oli nimittäin oikeassa. Jonkun vaan piti kertoa se minulle.

Olin ollut jo pidempään ryytynyt kokouksiin ja muihin (mielestäni) jonnin joutaviin projekteihin. Jatkoin headhunter-tapaamisen jälkeen vielä hetken silloisessa duunissani, kunnes näin sen puussa loikkivan oravan erään (erittäin jonnin joutavan..) kokouksen aikana. Halusin olla se vapaana pomppiva orava, joten irtisanouduin. ja sillä tiellä ollaan.

Olen tehnyt viimeisten päivien aikana melko kuluttavia treenejä, joten nyt otan pari seuraavaa päivää hieman iisimmin. Torstaina on näet kaksi juoksuharjoitusta….