Torstain tuplajuoksulenkin jälkeen oli mielestäni järkevää himmata seuraavana päivänä eli perjantaina.
Ja näin tapahtui. Juoksin kevyen lenkin täällä Nuuksiossa tarkemmin sanottuna Reitti 2000 seutuvilla.
Hyvän lämmittelyn jälkeen juoksin (tosin) muutaman loivan ylämäen hieman ripeämmällä tahdilla. “Vetojen” kesto oli 30-40 sekuntia.
Tänään treenaan keskuspuiston poluilla ja raitilla.
No niin, olemme siirtyneet huhtikuun puolelle ja näin toinen vuosineljännes on valmis alkamaan.
Ensimmäinen meni hyvin. Olen jo kymmeniä kertoja käynyt läpi, kuinka harjoittelu muuttui ja jadi jadi jaa, joten en käy sitä sen enempää läpi.
Blogi sai alkuvuoden aikana paljon uusia lukijoita. Päivittäin täällä käy keskimäärin nelinumeroinen määrä väkeä. Kiitos siitä! En markkinoin sportman.fi -sivua millään tavoin edes omissa sos.median kanavissa.
Tämä sivu kun on epä-kaupallinen, niin minulla ei ole mitään syytä yrittää kasvattaa blogin kävijämäärää esim.facebook-markkinoinnin avulla.
Eka vuosineljännes päättyi oikein mukavasti; juoksin torstaina kaksi hyvää treenilenkkiä. Näitä tulee kevään, kesän ja syksyn aikana lisää.
Juoksen nimittäin aavikolla päivän kunkin etapin kahdessa eri osassa. Päivän ensimmäinen juoksu alkaa kello 6.00 ja jolkottelen neljä tuntia putkeen.
Klo.10 alkaa siesta, joka kestää yli kuumimman ajan yli. Tuolloin aavikon lämpö nousee niin huikeisiin lukemiin, että juokseminen on jo jonkin sortin terveysriski.
Juoksu jatkuu klo.15.00 ja jatkuu aina klo.17 asti, jolloin leiriydyn ja alan valmistautua seuraavan päivän etappia varten.
Tässä siis syy, miksi harjoittelen aika ajoin kahden juoksulenkin päivätahdilla. Se on samalla niin henkistä kuin fyysistä valmistautumista tammikuussa alkavaa Arabia 2.0 juoksua varten.
Varsin arktinen säätyyppi näyttää olevan seunanamme vielä ainakin seuraavat 10 päivää. Tiedossa on ihan kunnon yöpakkasia ja näemmä lumisateitakin. Veikkaan, että tätä säätyyppiä seuraa ihan kunnon lämpöaalto.
Sitä odotellessa…
Valmistautuminen uuteen arabiajuoksuun menee aika hyvin. Lantion seudulle on tullut sen verran elastisuutta, joten voin luovuttaa Espoon jäykimmän tittelin jollekin toiselle.
Keskiviikon jumppatuokion aikana sain nimittäin sormet lattiaan. No, se oli tässä vaiheessa vielä sellainen pikainen hipaisu, mutta silti jo aikamoinen edistysaskel.
Olen ottanut käyttöön erään verkkovalmennuksen, jonka avulla kehitän mm. lantion liikkuvuutta. Kerron siitä kevään aikana lisää.
Sen lisäksi harjoitteluolosuhteisiin on tehty jonkin verran justeerausta. Aiempaa selvästi suurempi osa juoksuharjoituksista tapahtuu Espoon keskuspuistossa. Tästä “projektista”olen kirjoittanut jo aiemminkin.
Niin mukava ja hieno paikka kun Nuuksio asuinpaikkana onkin, niin tämä on myös hemmetin mäkivoittoista seutua. Ja se onkin tämän paikan yksi hienous ja suuri syy tänne muuttoon.
Juoksuharjoittelu vaatii myös toisenlaisia olosuhteita ja tähän Espoon keskuspuisto tarjoaa hyvät puitteet. Tunnen alueen kuin ne kuuluisat omat taskut, sillä olen harjoitellut siellä aktiivisesti jo viime vuosituhannen puolelta alkaen.
Asiat eivät ole kuitenkaan musta-valkoisia. Aion toki treenata myös kotimaisemissa, mutta keskuspuisto tuo harjoitteluun hyvää vaihtelua.
Kevään aikana ainakin noin puolet juoksutreeneistä toteutuu keskuspuistossa, mutta tähän voi tulla suuriakin viikkokohtaisia vaihteluja.
Mäkisissä olosuhteissa juoksemisella on merkittävä rooli jatkossakin.
Tähän liittyen, Ari Paunonen kirjoittaa Juoksijan nettisivulla, kuinka “ylämäet tekevät juoksijan”.
Arin/Juoksijan jutusta käy ilmi mm.se, että “peruskestävyys saa lisää monipuolisuutta, kun teet päivittäiset kevyet lenkkisi kerran tai pari kertaa viikossa tavallista mäkisemmillä reiteillä. Kestävyys ja voima kehittyvät itsestään mäkiä nousten.
Lue koko juttu klikkaamalla oheista linkkiähttps://juoksija.fi/juoksu/juoksuharjoittelu/ylamaet-tekevat-juoksijan/
Juoksin torstaina kaksi (2) treenilenkkiä ja tein myös lyhyen jumpan ennen päivän kakkoslenkkiä.
Ensimmäisen treenijuoksun “näyttämönä” oli edellä mainittu keskuspuisto ja toisen Nuuksio.
