10% sääntö & viljaporsaat

/in /by

Vedin vuosina 2014-2018 eräälle mediayhtiölle ja etenkin heidän asiakkailleen polkujuoksukoulua, joka aloitettiin aina helmikuussa ja päättyi elokuun Pyhätunturin juoksukisaan.

Kevät oli tietenkin sitä aikaa, jolloin kaikki halusivat kirmata talven jäljiltä varsojen lailla laitumelle.

Pidimme kuitenkin kiinni säännöstä, jonka mukaan viikottaiset treenimäärät saivat kasvaa maksimissaan 10% edellisestä viikosta.

Tällä pyrittiin välttämään loukkaantumisia.

“Mulle paljon ja heti” -menetelmällä saa 99% varmuudella kipeät jalat ja siihen ne treenit saattaa tyssätäkin.

Muistutin myös siitä, että jos lisää treenimäärää, niin nautitun ravinnon määrää ei saa vähentää. Se kun on sellainen sudenkuoppa, johon moni juuri ennen rantakauden alkua saattaa langeta.

Yleensä ne liikakalorit tulevat alkoholista, makeisista ja sen sellaisista. Ne voi kyllä jättää huoleti pois.

Valmennettavani kutsuivat itseään viljaporsaiksi, sillä mussutin ravinnon tärkeydestä heille vähän väliä.

Olen pyrkinyt noudattamaan omia neuvoani.

Treenimäärän lisäys on ollut progressiivista, mutta kuitenkin maltillista. Kauden tärkeimmät kinkerit ovat vasta edessä.

Pidin maanantaina juoksuvapaan. Kävin noin tunnin kävelylenkillä uuden valmennettavan kanssa. Aloitamme ensi viikolla hänen kanssaan (näin aluksi) 9 viikon maltillisen kuntokuurin, jonka jälkeen katsomme uuden tavoitteen,

Tänään ja huomenna keskiviikkona juoksen reilun 2h lenkit.

Loikka päällä

/in /by

Jos oli viime perjantain 2.lenkki lievästi sanottuna tervanjuontia, niin sunnuntaina oli ihan karmea loikka päällä.

En muista milloin viimeksi on ollut niin “pöljä” päivä.

Juoksin Nuuksion Reitti 2000:lla, joka on talvisin varattu hiihtäjille.

Lunta ja jäätä reitillä piisaa vielä useaksi viikoiksi, mutta hällä väliä; siellä on kiva juosta.

Heti lenkin aluksi juoksu läks kulkemaan kuin unelma.

Sanoin myöhemmin, siis lenkin jälkeen, kaverille, että jos tuo olisi ollut elämäni viimeisin juoksutreeniä, niin parempaa muistoa juoksusta ei voisi jäädä.

Mainitsin hänelle myös, että kova työ tuo tulosta. Mitenkään annettuna tekijänä nuo ilometrit eivät siis tule.

Perusleirimme (=Nuuksion asuntomme) kuntosali alkaa pikku hiljaa valmistua. Kamat tulivat Gymstickiltä perjantaina ja nyt niitä asennellaan saunarakennuksemme sporttihuoneeseen.

Tuleva viikko on kohtuu kevyt juoksun osalta.

Toukokuun 1.viikko on puolestaan kova viikko, sitä seuraava on siitä hieman kevennetty versio ja kolmas viikko puolestaan leppoisampi. Tällä sapluunalla edetään ainakin kevään ajan.

Kolme vuotta sitten…

/in /by

Tasan 3 vuotta sitten olin Reykjavikissa matkalla kohti Grönlannin jäätikköä.

Matka jäätikölle kesti 10 päivää, sillä lennot Islannista Grönlantiin peruttiin päivä toisensa perään. Myrsky oli saavuttanut matkamme ensimmäisen Grönlannin kohteen Kulusukin ja lentokenttä oli täten suljettu.

Vietimme Reykjavikissa useamman päivän ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaamme.

Kulusukiin päästyämme tuli heti selväksi, ettei jatkolennon (kopteri) saaminen ollut sieltä yksinkertaisimmasta päästä. Yksi alueen kopteri oli nääs kaputt.

No, pääsimme kuitenkin jatkamaan matkan tekoa Tasiilaqiin, johon jämähdimme taas muutamaksi päiväksi. Viimein pääsimme kopterikyytiin kohti viimeistä etappia, Isortoqia.

Sielläkin kuppasimme vielä pari päivää. Sen aikana söin mm.jääkarhun lihaa ja muitakin paikallisia herkkuja kuten hylkeen lihaa tuli maistettua.

Itse jäätikön ylitys alkoi vasta 3.5.

Se ensimmäinen päivä meni kantohommissa; saimme roudata merenlahdelta kaikki tavaramme jäätikön päälle. Koirat (29 kpl) eivär niitä sinne pystyneet vetämään, sillä lumi oli sohjoinen eivätkä kelkat (2) siinä muhjussa oikein liukuneet. Jäätikölle kun noustaan itäosassa aika jyrkkään kulmaan.

Rahtasimme siis miesvoimin tavarat jäätikön puolelle. Siinä kuulkaa hiki lensi….

Ainakin yksi tuttu on aloittamassa ihan näinä päivinä Grönlannin jäätikön ylityksen. Hänen reittinsä kulkee lännestä itään, kuten yleensä tapana on. Me menimme tosin idästä länteen aivan kuten norjalainen Nansen, joka ylitti ensimmäisenä ihmisenä Grönlannin jäätikön v.1888.

Tämän hetken säätila niin idässä kuin lännessä on perin leuto. Lämpötila näyttää olevan vahvasti plussalla ja näyttää siellä pysyvänkin.

No näin se on onneksi täälläkin. Ainakin vielä.

Juoksen tänään reilun parin tunnin lenkin ja jatkan pöllien pilkkomista.