Vaalit oli ja meni

/in /by

Politiikka on kiinnostanut minun jo ihan naperoikäisestä asti.

Monet lapsuuden ystävistäni olivat ihan varmoja, että politiikasta tulee minun päälaji.

No, siitä tuli “sivulaji”.

En ole aktiivisesti mukana politiikassa tai minkään puolueen jäsen. Seuraan yhteiskunnallisia asioita kuitenkin aktiivisesti.

Olen tutustunut seikkailu-urani aikana moneen poliitikkoon.

Olin vuonna 2008 (hitto että aika rientää..) Alex Stubbin vieraana Europarlamentissa. Hän oli kutsun lähettämisen aikaan parlamentin jäsen, mutta siinä vaiheessa kun hänet ensimmäisen kerran tapasin ulkoministeri.

Kävin hänen kanssa aikoinaan usein lenkillä. Viimeisestä yhteistreenistä on jo tovi, joten pitänee lähettää jossain vaiheessa hänelle lenkkikutsu. Hän on hyvässä tikissä, joten saas nähdä pysynkö vielä perässä….

En ollut ainoa, jonka Alex Brysseliin kutsui.

Matkalla oli mukana mm. Sari Multala ja Pauli Kiuru. Pauli oli matkan aikana kämppäkaverini ja olemme siitä lähtien pitäneet kohtuu aktiivisesti yhteyttä toisiimme… ja Sariinkin törmäsin viime kesänä. Molemmat uusivat sunnuntaina paikkansa Eduskuntaan.

Sari Essayah oli myös matkassa mukana. Hän on nykyään KD:n puheenjohtaja ja myös hän pääsi läpi.

Juoksukinkereissä olen paiskannut kättä mm. RKP:n Anders Adlercreutzin ja Keskustan Hanna Kososen (Kesk.) kanssa. Ja kuinka ollakaan, myös he saivat kansalta valtakirjat seuraavaksi neljäksi vuodeksi.

Menossa on härkäviikko. Avaan tätä enemmän tulevissa blogikirjoituksissani.

Jauhamista

/in /by

Juoksin molemmat viikonlopun treenilenkit ystäväni Jannen kanssa.

Lauantain harjoitus oli aika leppoinen.

Sunnuntaina oli jo ihan eri meininki.

Lenkki oli pidempi. Sen lisäksi reitillämme oli enemmän ylä-ja alamäkiä. Ja lunta.

Janne kuvasi kulkuamme mainiosti sanoen, että tämä on “jauhamista”.

Ei mennä lujaa, enemmänkin hitaasti mutta varmasti.

Sitähän se on. Jauhamista.

Moni kuvittelee erheellisesti, että juoksulenkit vedetään nupit kaakossa.

Kestävyysharjoittelun kulmakiven muodostavat PK-treenit. PK on yhtä kuin peruskestävyys.

Sitä kehitetään matalatehoisella ja pitkäkestoisella harjoittelulla.

Sana jauhaminen kuvaa sitä hyvin.

.

Halpa henkivakuutus

/in /by

Olin erään tunnetun juoksumerkin vieraana Ahvenanmaalla useita vuosia sitten.

He kertoivat kutsuvierailleen uusista tuotteista ja saimme testata niitä viikonlopun aikana.

Erään presentaation yhteydessä tapahtuman vetäjä kysyi meiltä, millainen on hyvä juoksuvaruste?

Olimme kaikki hetken aikaa hiljaa, kunnes minulla kerrankin välähti, “hyvä juoksuvaruste on sellainen jota et edes tunne käyttäväsi”.

Vastaus oli oikea ja niinhän se on.

Hyvä juoksutekstiili on kuin toinen iho. Se ei rajoita kehon luonnollisia liikkeitä.

Ja se on aina mukava vetää ylle.

Sama juttu juoksukenkien kanssa. Se on kuin toinen sukka.

Hyvä varuste voi olla myös halpa henkivakuutus.

Esimerkkinä käy teltta. Käytän itse telttoja, jotka on testattu maailman rankimmissa olosuhteissa ja niitä käyttävät henkilöt, joita arvostan.

Helsport valmistaa telttoja, joihin luottavat myös Grönlannin jäätiköllä taivaltavat Inuiitit.

Vuonna 2013, jolloin yritin ensimmäistä kertaa ylittää Grönlannin mannerjäätikköä juosten, saimme kokea mitä jäätikköhurrikaani eli Piteraq voi pahimmillaan olla.

Meidän tuulimittari meni päreiksi siinä vaiheessa, kun ulkona puhalsi 35m/s tuulet. Ja se oli vasta alkua…

Olin kokenut jäätikkömyrskyjä sitä ennen Etelämantereella, mutta nyt en ollut amerikkalaisten perusleirissä Patriot Hillsillä, jossa mahdollinen apu olisi ihan vieressä.

Nyt olimme ypöyksin Grönlannin jäätiköllä, johon ulkopuolisen avun saaminen saattaisi kestää useita päiviä.

Sellaisessa tilanteessa on mieluusti teltassa, joka on valmistettu niihin olosuhteisiin.

Minulle on rahanippua heiluttaen ehdotettu erästä toistakin telttamerkkiä. Ehkä minä sillä voisin mennä takapihalle, mutta en muualle.

Vuonna 2019 minulla oli jälleen Helsportin Svalbard-teltta mukana Grönlannin jäätiköllä. Kun seikkailu oli ohi ja olin jo hyvästelemässä Inuiitti-kavereitani, niin toinen heistä kysyi, “millä hinnalla myisit telttasi?”.

Heidän oma teltta, merkkiä X, oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Se väpätti ja paukkui kovassa tuulessa.

Olin myös melko varma, että siinä oli myös kangasrepeämiä.

Myin sen heille, mutta en tietenkään lähettänyt siitä ikinä laskua. Sama juttu keittimien ja monien muiden varusteiden kanssa. He kun elävät taloudellisesti niukkaa elämää.

Minulle on tärkeää, että tiedän hyvien ystävieni nukkuvan yönsä turvallisessa teltassa.