RED-S

/in /by

RED-S (Relative Energy Deficiency in Sport) is a condition affecting athletes in which energy intake is insufficient relative to the energy required for training and daily living, leading to impairments in multiple bodily functions and reduced performance.

It replaces the older concept of the “female athlete triad” because the effects extend much more broadly and also affect men, causing, among other things, impaired bone health, metabolism, hormonal function, immunity, and mental health. (Source: AI)

What symptoms are associated with it?

Physical symptoms include persistent fatigue, decreased performance, recurrent colds, muscle soreness, and slower recovery.

Mental symptoms may include irritability, low mood, and difficulties with concentration.

How is RED-S treated?

Energy intake is increased, training load is reduced at least temporarily, and greater emphasis is placed on recovery.

I am currently coaching a 55-year-old sporty man who has accumulated 10 extra kilos over several years.

He has set a goal to lose the excess weight by June 2026 by fine-tuning his diet and gradually increasing physical activity.

Slow weight loss helps ensure that weight management is sustainable, as the metabolism has time to adapt to the new body weight.

I often say to my clients: “You can’t train like a horse and eat like a bird.”
************************************************************************************

“RED-S (Relative Energy Deficiency in Sport) on urheilijoihin vaikuttava tila, jossa energiansaanti on riittämätöntä suhteessa harjoittelun ja elämisen vaatimaan energiankulutukseen, mikä heikentää monia kehon toimintoja ja suorituskykyä.

Se korvaa vanhemman “naisurheilijan triadin” käsitteen, koska vaikutukset ulottuvat paljon laajemmalle ja koskevat myös miehiä, aiheuttaen mm. heikentynyttä luuston, aineenvaihdunnan, hormonitoiminnan, immuniteetin ja psyykkisen terveyden toimintaa”. (Lähde: AI)

Mitä oireita siihen liittyy?

Fyysisitä oireista mm. jatkuva väsymys, suorituskyvyn lasku, toistuvat flunssat, lihaskipu ja hitaampi palautuminen

Henkisistä oireista voi mainita ärtyisyyden, alakulon ja keskittymisvaikeudet.

Miten RED-S hoidetaan?

Lisätään energiansaantia, vähennetään treenikuormaa ainakin tilapäisesti ja keskitytään palautumiseen.

Sparraan tällä hetkellä erästä 55-vuotista sporttista miestä, jolle on kertynyt useiden vuosien aikana kroppaan 10 extra-kiloa.

Hän on asettanut tavoitteen pudottaa ylimääräiset kilot kesäkuuhun 2026 mennessä hienosäätämällä ruokavaliota ja lisäämällä maltillisesti liikuntaa.

Hidas painonpudotus auttaa varmistamaan, että painonhallinta on pysyvää, koska aineenvaihdunnalla on aikaa sopeutua uuteen painoon.

Olen sanonut valmennettaville: ” you can´t train like a horse and eat like a bird”.

Mr. Young

/in /by

Here is the story of Cliff Young, an Australian farmer who ran a legendary ultramarathon wearing unusual gear—and made history in the process:

Albert “Cliff” Ernest Clifford Young (1922–2003) was a traditional Australian potato farmer from Beech Forest in the state of Victoria. He was not part of the professional running world, yet he became one of the most famous names in endurance running—albeit in a rather unexpected way.

In 1983, the Sydney–Melbourne Ultramarathon was held, one of the longest and most demanding running races in the world.

Many experienced elite runners took part in the approximately 875-kilometre race.

Cliff Young appeared at the starting line at the age of 61, wearing a long work overall and rubber boots, looking more like a farm labourer than an endurance athlete. Later someone gave him proper running shoe, though.

The other competitors set off quickly and took the early lead positions. Cliff was not the fastest, but he had years of experience from his farm involving long walks and runs. He often had to search for and gather his sheep over very long distances…

All of this had prepared his body for an exceptionally prolonged physical effort.

While the other runners rested at night, Young kept up a steady pace in his boots, progressing day after day.

This strategy made him a surprising contender.

And the winner.

In fact, he won the race completely unexpectedly, finishing about 10 hours ahead of the next runner, with a time of 5 days, 15 hours, and 4 minutes.

Cliff Young became a national legend in Australia and continued running even into his seventies.

Oh—and Young received prize money of about 10,000 Australian dollars for his victory.

However, Cliff did not know beforehand that there was prize money; he had entered the race purely for the challenge and the joy of running.

He decided to give the prize money to the other competitors!

What a story!

P.S. I often wear rubber boots on my walking outings, but maybe I should start running in them too?

**********************************************************************************************

Tässä on tarina Cliff Youngista, australialaisesta maanviljelijästä, joka juoksi legendaarisen ultramaratonin harvinaisella varustuksella ja teki samalla historiaa:

Albert “Cliff” Ernest Clifford Young (1922–2003) oli perinteinen australialainen perunafarmari Beech Forestista, Victorian osavaltiosta. Hän ei kuulunut juoksun ammattilaispiireihin, mutta hänestä tuli yksi kestävyysjuoksun kuuluisimmista nimistä, mutta hieman odottamattomalla tavalla.

Vuonna 1983 järjestettiin Sydney–Melbourne Ultramarathon, joka yksi maailman pisimmistä ja vaativimmista juoksukilpailuista.

Noin 875 km pitkälle reitille osallistui paljon kokeneita huippu­juoksijoita.

Cliff Young ilmestyi kilpailun lähtöviivalle 61-vuotiaana, pitkässä haalarissaan ja kumisaappaat jalassaan ja hän vaikuttikin enemmän maataloustyöläiseltä kuin kestävyysurheilijalta.

Muut kilpailijat lähtivät nopeasti liikkeelle ja veivät alussa johtopaikat. Cliff ei ollut nopein, mutta hänellä oli kotitilaltaan hankittu vuosien kokemus pitkistä vaelluksista ja juoksuista. Mies kun joutui hakemaan ja etsimään lampaitaan pitkienkin matkojen takaa…. kumisaappaat jalassa.

Tämä kaikki oli valmistellut hänen kehoaan poikkeuksellisen pitkäkestoiseen ponnisteluun.

Kun muut juoksijat lepäsivät öisin, Young piti tasaista tahtia yllä edeten tasaisesti päivästä toiseen. Tämä taktiikka teki hänestä yllättävän kilpailijan.

Ja voittajan.

Itse asiassa hän voitti kilpailun täysin odottamattomasti, noin 10 tuntia ennen seuraavaa juoksijaa, ajassa 5 päivää, 15 tuntia ja 4 minuuttia.

Cliff Youngista tuli kansallinen legenda Australiassa ja jatkoi juoksuja vielä yli seitsenkymppisenä.

Ai niin, Young sai voitostaan palkintorahaa noin 10 000 Australian dollaria.

Cliff ei kuitenkaan tiennyt etukäteen, että kilpailussa oli rahapalkinto, hän oli tullut mukaan juoksemaan vain haasteen ja ilon vuoksi.

Hän päätti jakaa palkintorahat muille kilpailijoille!

What a story!

PS. Käytän usein kumisaappaita kävelylenkeillä, mutta pitäisiköhän alkaa myös juosta niillä?

Walk the talk 2026

/in /by

The New Year (2026) is approaching, and with it come the new resolutions.

Can you guess how long New Year’s resolutions usually last?

Just under four months—if we are to believe a Forbes article. And note this: only one percent of resolutions are still in effect after 12 months!

Why?

One reason is that 45% of people making resolutions don’t set just one or two goals, but as many as three.

Why settle for one when you can make three promises?

If you ask me, I recommend focusing on one resolution or goal at a time and allowing enough time to achieve it.
https://www.forbes.com/health/mind/new-years-resolutions-statistics/

This year, once again, I won’t be making any New Year’s resolutions.

Instead, I have set goals that I am committed to, and together with a high-performing team, I intend to do my very best to make them a reality.

The blog title reads “walk the talk.”

“Walk the talk” means that a person acts in accordance with their words and promises—that they demonstrate credibility through actions rather than just talk. It is the same as “practise what you preach.” It’s about consistency between words and actions. (Source: AI)

*********************************************************************************************************

Uusi vuosi (2026) lähestyy ja samalla ne uudet lupaukset.

Arvatkaapa, kuinka kauan uuden vuoden lupaukset kestävät?

Hieman vajaa neljä kuukautta, mikäli Forbes-lehden artikkeliin on uskominen ja huomatkaa, vain yhdellä prosentilla lupaukset ovat voimassa vielä 12 kuukauden kuluttua!

Miksi?

Esimerkiksi siksi, että 45% lupauksen tekijöistä ei ole asettanut yhtä tai kahta tavoitetta vaan peräti kolme. Miksi siis tyytyä yhteen, kun voi tehdä kolme lupausta.

Jos minulta kysytään, niin suosittelen yhtä lupausta/tavoitetta kerrallaan ja riittävästi aikaa sen toteuttamiseen.https://www.forbes.com/health/mind/new-years-resolutions-statistics/

En anna tänäkään vuonna yhtään uuden vuoden lupausta.

Olen asettanut tavoitteita, joihin olen sitoutunut ja aion tehdä huipputiimin kanssa parhaani, että ne toteutuvat.

Blogin otsikossa lukee “walk the talk“.

“Walk the talk” tarkoittaa sitä, että henkilö toimii sanojensa ja lupaustensa mukaisesti, eli hän todistaa uskottavuutensa teoilla eikä ainoastaan puhumalla; se on sama kuin “harjoita sitä, mitä saarnaat” (practise what you preach). Kyse on johdonmukaisuudesta sanojen ja tekojen välillä. (Lähde: AI)