Vielä pari sanaa Pohjoisnavasta

/in /by

Olen linkittänyt tänne useita Pohjoisnapaan liittyviä uutisia sekä linkkejä dokkareihin. Tässä muuten vielä yksi…https://areena.yle.fi/1-60922137

Nämä linkitykset ovat vain jäävuoren huippu.

Olen katsonut viimeisten viikkojen aikana todella monta ohjelmaa ja dokumenttia, jotka liittyvät tuohon arktiseen maailmaan.

Miksi?

Siksi, että Pohjoisnapa on ehkä kiehtovin paikka, jossa olen vieraillut.

Aivan kuten oheisessa Yle Areena-dokumentissa eräs Pohjoisnavalla työskentelevä tutkija sanoo, “tämä on aivan kuin olisin kuussa”.

Olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Minulla oli pari vuotta sitten tulilla eräs projekti, joka onnistuessaan olisi vienyt minut (ja pari muuta muuta henkilöä..) Pohjoisnavalle.

Olin siitä projektista yhteydessä niin Venäjälle kuin vähän muuallekin.

Tunnen venäläisen henkilön, joka toimii Pohjoisnavan jääaseman pomona. Sen puolesta matka maailman katolle olisi ollut kohtuu helppo järjestää.

Tapasin Viktorin ensimmäisen kerran Etelä-Afrikassa, siis aika kaukana Pohjoisnavasta:-)

No, se projekti ei sitten toteutunut ja mikäli pitää veikata, niin meikäläistä ei niillä leveysasteilla enää nähdä.

Eikä montaa muutakaan, sillä en usko poliittisen tilanteen Norjan ja Venäjän välillä normalisoituvan ainakaan ihan lähiaikoina.

Tietojeni mukaan, venäläiset aikoivat yrittää ensi vuonna hoitaa jääaseman logistiikkaa oman maan kautta. Ei siis Norjan Huippuvuorten.

Jätän Pohjoisnavan rauhaan, siis teiltä, ainakin joksikin aikaa.

Minua se ei jostain syystä jätä….

Vaalikentällä

/in /by

Sain jokunen päivä sitten (aina mukavan…) puhelinsoiton “Seikkailujuoksija”-kirjan kirjoittajalta ja ystävältäni Juha Hietaselta.

Hietsu on jeesannut minua uskomattoman paljon seikkailujuoksijan uralla ei pelkästään kirjoittamalla edellä mainitun kirjan, vaan myös monella muulla tapaa.

Hietsun oli määrä tehdä erään eduskuntavaaleissa ehdolla olevan henkilön haastattelu, mutta kuten joskus tapaa käydä, niin sinun pitäisi olla useassa paikassa samaan aikaan.

Olin siis iloinen voidessani auttaa kaveria. Lupauduin hoitamaan kyseisen haastattelutehtävän.

Ja olihan se minulle myös hieno haaste, sillä vaikka olen ammattipuhuja, niin edellä mainittuja tehtäviä ei ole siunaantunut viimeisen 15 vuoden ajalle.

Sanoin siis “kyllä” a) siksi, että halusin auttaa ystävää ja b) siksi, että haastattelu olisi minulle pieni hyppy tuntemattomaan eli johonkin sellaiseen, mitä en ole aiemmin tehnyt.

Hyppy tuntemattomaan tekee meille hyvää. Kirjoitan siitä lisää parin päivän sisällä.

Uskon, että suoriuduin tehtävästä ihan hyvin. En ota siitä pisteitä itselleni, ne menevät fiksulle ja sanavalmiille haastateltavalle Timo Kalliolle (Uusimaa, 58).

Se on periaatteessa ihan sama olla kameran tai yleisön edessä puhujana tai haastattelijana paitsi, että jälkimmäisessä päärooli on puhujalla, ei siis haastattelijalla.

Aina joskus näkee näiden roolien menevän sekaisin…

Nyt lähden treenilenkille.

“Parasta on….

/in /by

…päästä illaksi telttaan ja pahinta on lähteä sieltä aamulla” sanoi Borge Ousland Pohjoisnapa-dokkarissa, jonka linkitin eiliseen blogiini.

Se on juuri näin.

Minulle tuli ohjelmaa katsoessa mieleen omat seikkailuni Grönlannin jäätiköllä vuosina 2013 ja 2019. Ja vähän muutkin.

Kuten Ousland sanoi, niin “ne aamut ovat karseat”. Makaat jääkylmässä teltassa lämpimän makuupussin uumenissa.

Ja ulkona on vieläkin kylmempi.

Tällöin alkaa päivän ensimmäinen mentaalinen taistelu. Jäädäkö makuupussiin vielä hetkeksi vai aloittaako aamutoimet?

Tänään on vähän erilainen keikka; menen juontajaksi vaalitilaisuuteen, joka järjestetään Espoon Ison Omenan liepeillä iltapäivän aikana.

Siitä tulee uusi ja mielenkiintoinen kokemus.