Sit tibi terra levis
Otsikossa lukee latinaksi “kepeät mullat”.
Olen vieraillut kirjakaupassa muutaman viikon sisään kahdesti ostamassa adresseja.
Ensiksi meni Mikko ja heti perään hyvä ystävä Rolf eli Rolle.
Kepeät mullat teille molemmille.
Mies hävisi kuin pieru Saharaan
/in Uncategorized /by Jukka ViljanenJuoksijan lisäksi aavikko-ja jäätikköprojektissa liikkuu myös raha.
Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että tuotteiden ja palvelujen hinnat ovat olleet aika voimakkaassa nousussa ja se näkyy myös retkikuntien kustannuksissa.
Ainoa mikä on laskussa on yritysten kiinnostus ja mahdollisuus osallistua näihin karkeloihin.
Lukiessani “Seikkailujuoksija”-kirjaa minulle muistui mieleen ko. operaation sponsorineuvottelut.
Olin aika tiukkaa poikaa, kun vastapuolella istuva mies kysyi “mitäs jos epäonnistut”.
Vedin tuiman ilmeen naamalle, tuijotin heppua suoraan silmiin enkä sanonut mitään. Asenne oli, että “mitäs tuollaisia kyselet”.
Ja diili syntyi.
Jatkossa rahoitus on löydettävä pääosin ulkomailta. Näin tapahtui myös vuonna 2021, jolloin ulkomainen tukija kattoi noin 2/3 kustannuksista. Tämä mies on tosin hävinnyt kuin pieru Saharaan….
Rahoituskanavia on mahdollista löytää ja avata vain verkostojen kautta.
Juuri tällä hetkellä minulla on tulilla muutamia virityksiä. Lähi-Idän suuntaan. Ihan vielä ei kipinöi….
Metsä
/in Uncategorized /by Jukka ViljanenAsvalttitie, hiekkatie, metsäpolku…jokaisella edellä mainitulla alustalla on on todella mukava juosta, mutta jos pitäisi valita näistä mieluisin, niin annan ääneni metsäpolulle vähän samaan tapaan kuin herra Thoreau.
Vuonna 1845 mies nimeltä Henry Thoreau ryhtyi kokeiluun: hän muutti Walden-järven rannalle keskelle metsää, omin käsin rakentamaansa vaatimattomaan mökkiin.
Hän halusi elää yksinkertaisimmin ja aidommin, liitossa luonnon kanssa. Näistä kokemuksista Thoreau synnytti klassikkoteoksen nimeltä “Walden”.
Thoreau kirjoittaa mm.vapaudesta, henkisyydestä, itsensä kehittämisestä, yhteiskunnasta, luonnosta, taloudesta ja yksinäisyydestä.
Yksi kirjan pääsanomista on se, että ihmisten pitäisi luopua turhasta ja elää yksinkertaisemmin.
Ja huom…tämä tapahtui siis jo vuonna 1845!!!
Tutkimusten mukaan metsässä oleskelu laskee sydämen sykettä ja verenpainetta nopeasti. Myös lihasjännitys vähenee. Kaikkein selkeimmin metsässä samoilu vaikuttaa mielialaan, sillä metsä rauhoittaa ja nopeuttaa stressistä palautumista.
Luin aikoinaan Tiede-lehden artikkelin (sori, ei linkkiä),jossa sanotaan mm.seuraavaa: ” Luonto sparraa meistä parasta esiin tuottamalla instoratiivisia vaikutuksia. Myönteisyys, hyvä itsetunto, altruismi, myötätunto, optimismi, innovatiivisuus, selkeäkatseisuus ja vitaliteetti eli elinvoimaisuus lisääntyvät”
Ja lehti jatkaa: ” Jo 40 vuotta sitten amerikkalaistutkijat huomasivat, että sama määrä liikuntaa koetaan viherympäristössä vähemmän raskaaksi kuin kentällä tai salilla. Vaikka ihminen mieltäisi itsensä ei-liikunnalliseksi ja huonokuntoiseksi, rajoitteet usein unohtuvat metsäpolulla”
Ja meille poluilla taivaltajille artikkeli tarjoaa lisää mannaa; ” Koitos muuttuu innostavaksi, kun ajattelee hapen haukkomista mikrobitankkauksena. Kuutiometrissä metsäilmaa näet piilee satojatuhansia, jopa miljoona mikrobia. Niille kehomme on ekosysteemi siinä missä metsäkin. Ja kun ne käyvät taloksi, ne monimuotoistavat elimistömme mikrobiomia”.
Japanissa opastettuja metsämatkoja kutsutaan nimellä shinrin-yoku eli metsäkylpy.
On hienoa, että pääsen tekemään toukokuun aikana metsään ja luontoon liittyvää ohjelmaa. Ensimmäiset kuvaukset ovat jo kahden viikon kuluttua!
