Yskä taittui (99%) juuri sopivasti ennen uuden harjoituskauden alkua.
Olen yskinyt keuhkoja pellolle joka kerta, kun saavun autiomaasta Suomeen.
Niin kävi tälläkin kertaa.
No, oli siinä pöpöilläkin oma osuutensa.
Saharan halkijuoksun jälkeen olin sitä mieltä, että kiitos hiekkapölyn olen sairastunut “aavikkojuoksijan ammattitautiin” vähän samaan tapaan kuin joku leipomossa työskentelevä on altistunut jauhopölyyn.
Luonto ja aika parantaa.
Eilen (26.12.) sporttailin jo kahteen otteeseen.
Kävin aamulla ulkoiluttamassa lumikenkiä.
Kiipesin lumisia kallioita ylös ja alas. Se on ihan hemmetin hauskaa puuhaa ja uskoakseni myös kehittävää.
Jyrkkää kalliota kiivetessä koko kroppa saa hyvää treeniä.
Ja ulkona oli lähes täydellisyyttä hipova sää, joten mikäs oli ollessa.
Iltasella oli vielä kevyen salitreenin vuoro.
Aloitan vasta tulevana viikonloppuna juoksutreenit.
Asvalttitie, hiekkatie, metsäpolku…jokaisella edellä mainitulla alustalla on on todella mukava juosta, mutta jos pitäisi valita näistä mieluisin, niin annan ääneni metsäpolulle vähän samaan tapaan kuin herra Thoreau.
Vuonna 1845 mies nimeltä Henry David Thoreau ryhtyi kokeiluun; hän muutti Walden-järven rannalle omin käsin rakentamaansa vaatimattomaan mökkiin.
Hän halusi elää yksinkertaisimmin ja aidommin, liitossa luonnon kanssa. Näistä kokemuksista Thoreau synnytti klassikkoteoksen nimeltä “Walden”.
Thoreau kirjoittaa vapaudesta, henkisyydestä, itsensä kehittämisestä, luonnosta, yksinäisyydestä, yhteiskunnasta ja taloudesta.
Yksi kirjan pääsanomista on, että ihmisten pitäisi luopua turhasta ja elää yksinkertaisemmin.
Thoreau kirjoitti tekstinsä jo vuonna 1845.
Mitäköhän mies ajattelisi nykymenosta?
Hän kirjoitti; “All good things are wild and free.”
Toden totta.
Kävin joulupäivänä vaeltelemassa lumikengät jalassa (treeni-)kaveri Jannen kanssa.
Minun kirjalliset kyvyt eivät kykene pukemaan sitä hyvää fiilistä sanoiksi, jota koimme talsiessamme Nuuksion jylhiä ja lumisia kallioita ylös ja alas.
Jos lunta vain riittää ja ennusteiden mukaan näin tulee käymään, niin aion tehdä lukuisia vastaavanlaista harjoituksia seuraavien kuukausien aikana.
Mitä muuten lumikenkiin tulee, niin vihkiydyin niihin vasta talven 2006/2007 aikana.
Treenasin ne jalassa Pohjoisnavan seikkailua varten.
Ja kuinka ollakaan, kyseinen talvi oli täällä etelässä erittäin vähäluminen.
Pohjoisnavan jälkeen kiinnostuin lumikenkäilystä toden teolla.
Päätimme Greg Maudin kanssa juosta Grönlannin jäätikön halki ne jalassa.
No, ihan tuubiin se lumikenkäseikkailu ei mennyt, sillä jouduimme evakuoimaan retkikuntakaverimme Jens-Erikin jäätiköltä veks.
Juoksimme kuitenkin lumikengillä melko pitkän tovin ennen pikku jäätikkökatastrofia.
Sen jälkeen olen ryynännyt lumikengillä niin Espoon keskuspuistossa kuin täällä Nuuksiossa.
