Peilailua

/in /by

Maanantai oli ns. tuplatreenipäivä.

Siis kaksi harjoitusta saman päivän aikana.

Tällä kertaa kuntosaliharjoitus oli päivän ensimmäinen treeni.

Peilailin itseäni harjoituksen aikana.

En ihaillakseni (!!) itseäni vaan siksi, että voin tarkkailla kutakin liikesuoritusta.

Joissakin liikesarjoissa on tärkeää, että esimerkiksi polvikulma säilyy suorana eikä vippaa sisäänpäin.

Peili jeesaa suorituksen arvioinnissa.

Teen liikkeet melko hitaasti enkä reuhdo suorituksia maksimivauhdeilla, kuten joskus näkee tehtävän.

Tällä haluan varmistaa sen, että suorittamani liike vaikuttaa juuri siihen tai niihin lihakseen, joihin sen pitääkin.

Tein kuntopiirin “arktisessa salissani”.

Nimi tulee siitä, että en lämmitä sitä tilaa talvellakaan.

Viime talven aikana treenihuoneen lämpötila painui kylmimpinä päivinä -20C asteeseen.

Maanantaina lämpömittari näytti vielä trooppista +4 astetta.

Jäätikölle vasta vuonna 2026?

/in /by

Loppuvuoden 2022 aikana vai olikohan se sittenkin alkuvuotta 2023, mutta niin tai näin, päätin kuitenkin asettaa uusia juoksutavoitteita.

Kaksi niistä toteutuu aavikolla ja yksi jäätiköllä.

Ensimmäinen aavikkojuoksu alkaa 26.11., siis melko pian.

Se jäätikköseikkailu, jonka oli määrä toteutua keväällä 2024 siirtyy todennäköisesti vuodelle 2026.

Alkuperäinen tavoite oli juosta siis Islannin jäätiköllä ensi vuoden huhtikuussa, mutta kolme seikkailua näin lyhyellä aikaperiodilla ei ole toteuttamiskelpoinen.

Kahdenkin kanssa on tekemistä.

Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa voi tapahtua ihan mitä vaan, joten Islanti voi toteutua aikaisemmin tai myöhemmin kuin 2026.

“Musta joutsen on metafora, joka tarkoittaa yllättävää, vaikutuksiltaan laaja-alaista tapahtumaa, jota ei jaksettu uskoa mahdolliseksi. Mustia joutsenia ovat suuret katastrofit tai muut merkittävät ja yllättävät käänteet, jotka katkaisevat normaalina pidetyn tapahtumain virran”.

Elämme mielenkiintoisia aikoja, ystävä hyvä (Carl Barks).

Ennätyksiä

/in /by

Miesten ja naisten maratonin ennätyksiä on kirjattu tänä vuonna uusiin lukemiin.

Yksi merkittävä syy on juoksukenkien kehitys.

Nykyiset huippukengät ovat varsinaisia pomppuihmeitä.

Ne antavat…jos ei nyt siipiä, niin ainakin melkein.

Muistan, kun markkinoille tuli Spira-niminen juoksukenkä.

Eräs tyyppi kävi esittelemässä sitä Juoksijan toimituksessa (ehkä) 15 vuotta sitten.

Testasin kenkää ja taidettiin me siitä kirjoittaa pieni juttu lehteenkin.

Lopulta kävi niin, että kengän käyttö kiellettiin. Sitä kutsuttiin “jousikengäksi”.

Sai niillä tietenkin juosta, mutta ennätyskelpoisia niillä juostut tulokset eivät olleet.

Nykyiset, jopa yli 500 euroa maksavat “pomppukengät”, kestävät noin yhden kisan ja that´s it

Siellä missä on tarjolla paljon massia , kuten suurilla kaupunkimaratoneilla, niin siellä väijyy myös doping.

Kenialaiset ovat “kunnostautuneet” kiellettyjen aineiden popsijoina vai miten lie ne mömmöt kehoonsa ovat saaneetkaan.

On ollut suoranainen ihme, että Kenian juoksijoita ei ole suljettu kansainvälisestä kilpailutoiminnasta, sillä niin laajaa kiellettyjen aineiden käyttö siellä on ollut.

Mitä juoksukenkien kehitykseen tulee, niin minulla ei ole mitään sitä vastaan.

Päin vastoin.

Onhan se kiva juosta viimeisen päälle hyvillä kengillä.

Juoksin eilenkin minun suosikkikengilläni Merrellin Agility Peak vitosilla (5).

Ja myös tänään.