Torstain juoksulenkillä pää (ja kyllä ne jalatkin) kävi vähän kierroksilla.

Funtsailin nimittäin ensi vuonna alkavaa Vatnajökull-juoksua.

Jos joku ihmettelee miksi juuri sinne, niin tässä muutamia vastauksia.

Seikkailujuoksun valikoituminen Islantiin ja Vatnajökull-jäätikölle on ollut pitkä prosessi.

Samaan aikaan kun olin taivaltamassa Grönlannin jäätikön halki (2019), niin muutama suomalainen frendi oli hiihtämässä toisen jäätikön eli Vatnaj.halki.

En vielä tuolloin ajatellut, että “sinne minäkin vielä menen”.

En todellakaan.

Päin vastoin. Olin varma, että Grönlannin jälkeen jäätiköt olisivat lepo minun osalta.

Loppuvuonna 2022 mietin kuumeisesti mihin helvettiin sitä oikein tähtäisi.

Eräänä päivänä piipahdin Ylen nettisivulla.

Siellä oli artikkeli presidentti Niinistön valtiovierailusta Islantiin, jonka yhteydessä hän kävi Langjökull-jäätiköllähttps://yle.fi/a/3-12664003

Samalla hetkellä mieleen palautui Vatnajökull, joka on Euroopan suurin jäätikkö.

Päätin siltä istumalta aloittaa valmistelut ko. jäätikön halkijuoksuun, jota ei ole muuten aiemmin tehty.

No, samoihin aikoihin juttelin suurlähettiläs Voutilaisen (Qatar) kanssa ja niiden keskustelujen pohjalta päätin juosta ensiksi Qatarin halki ja vasta sen jälkeen Vatnajökull´n. (maksoin muuten Q-juoksun omasta pussista).

No, olen kertonut tästä aiemminkin, mutta tämä nyt sellaisena kertauksena.

Minulla on ensi viikolla muutama jäätikköjuoksuun liittyvä kokous.

Nää on aika ihmeellisiä juttuja. Jos minulle olisi tarjottu rahanippua ja sanottu, että mene juoksemaan vaikkapa Keski-Aasiaan, niin jättäisin menemättä.

Itse asiassa minulle tarjottiin pari vuotta sitten erään keski-aasialaisen valtion toimesta fyffeä, mikäli menisin sinne juoksemaan.

En mennyt.

Se ei vaan kolahtanut.

Ehkä tuo kolahdus on oikea sana kuvaamaan suhdettani seikkailujuoksuihin.

Jos vähän liioittelee, niin muu olisi “huoraamista”.

Olen juossut viimeiset lenkit erittäin rauhallisella tahdilla.

Jos minulla olisi Garminin tai jonkun muun valmistajan älykello, niin se näyttäisi, että treenivauhti on “Zone 2”:

Comfortable pace, slightly deeper breathing, conversation possible.

PS. Kirsille ja muille kilpasiskoille tsempit Italian vuorijuoksukisaan!