Olen ottanut treenit tosi rennosti viimeiset parin viikkoa.
Lyhyitä lenkkejä aina silloin tällöin, vähän salijuttuja sekä klapihommia.
Tuota jälkimmäistä on tiedossa runsain mitoin loka-marraskuun ajaksi.
Ja todennäköisesti vielä pidemmäksikin aikaa.
Minulla on keskiviikosta perjantaihin työmatka Latviaan, jonka jälkeen on aika kiristää treeniruuvia.
10% viikossa.
Viikonlopun Nummelan NUBU-tapahtuma sai minut – jälleen kerran – ajattelemaan tiimiä ja sen merkitystä.
NUBU´n pomo Juha Seppälä ja vaimo Leena ovat onnistuneet luomaan aivan mahtavan juoksutapahtuman, jossa niin juoksijat kuin vapaaehtoistyöntekijät viihtyvät.
Ei siis ihme, että tänä vuonna korkattiin uusi osallistujaennätys.
Jokaisella kisaan osallistuneella oli mukana tukijoukkoja.
Joillakin yksi, monilla useitakin.
Ilman tukijoukkoa kilsojen nieleminen olisi tuskaisampaa kuin tiimin tukemana.
Jos sellaista henkeä ja heittäytymistä näkyisi yhteiskunnan jokaisella osa-alueella, niin….
Meikäläiselläkin on pullat hyvin uunissa; on Pena, Jyri, Kirsi, Youssef ja monia muitakin, joiden tuki kantaa Saharan autiomaassa lokakuussa 2026.
Pidetään siis omasta tiimistä hyvää huolta!
Lauantai kului Nummelassa mukavan sporttisissa merkeissä.
NUBU -juoksu alkoi 10.00 varsin tuulisissa merkeissä.
Kisan aloitti hieman päälle 70 juoksijaa, joiden tehtävänä on juosta 6,7 kilsaa tunnin aikana ja huoltaa sen aikana myös itsensä kohti seuraavaa ja sitä seuraavaa…..tuntia.
Last man/woman standing on kisan voittaja.
Kävin juoksemassa iltapäivällä seikkailutoimittaja Jyrin kanssa edellä mainitun rundin, jonka jälkeen nautimme lounaan paikallisessa nepalilaisessa sparraillen mm. ensi vuoden Sahara-juoksua.
Notkuin paikalla iltaan asti ja myös tänään on tarkoitus käydä katsomassa kisan kulkua.
