Mitä yhtäläisyyksiä on start-upilla ja retkikunnalla?What similarities do a start-up and an expedition share?

/in /by

“Yrittäjyydessä ei ole kyse tuurista, pääomasta, yhteyksistä tai mahdollisuuksista. Kyse on mahdollisuuksien näkemisestä, joissa muut näkevät esteitä ja ryhtymisestä toimiin muiden epäillessä” (Mårten Mickos).

Retkikunnalla ja start-up-yrityksellä on yllättävän paljon yhteistä. Molemmissa on kyse epävarmuuden keskellä toimimisesta, suunnan etsimisestä ja tiimin voimavarojen hyödyntämisestä.

Retkikunta lähtee maastoon ilman täydellistä varmuutta olosuhteista. Start-up toimii markkinoilla, joissa lopputulosta tai kysyntää ei vielä tunneta.

Molemmat operoivat “tuntemattomassa” ja tekevät päätöksiä vajaalla tiedolla.

Retkikunnalla on päämäärä: huippu, kohde tai reitti ja Start-upilla on puolestaan visio tuotteesta tai muutoksesta, jonka se haluaa toteuttaa.

Retkikunta pakkaa mukaan vain välttämättömän. Start-up toimii yleensä pienellä budjetilla ja tiimillä.
Tämä pakottaa molempia priorisoimaan, improvisoimaan ja olemaan luovia.

Retket vaativat sinnikkyyttä, kun väsyttää tai tulee vastoinkäymisiä.
Start-up vaatii pitkää pinnaa, koska kasvu ja tulokset harvoin tulevat nopeasti.
Molemmissa sisäinen motivaatio kantaa läpi vaikeuksien.

Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, mutta eiköhän asia tullut jo selväksi.

**************************************************************************************************

“Entrepreneurship is not about luck, capital, connections, or opportunities. It is about seeing possibilities where others see obstacles, and taking action while others doubt.” (Mårten Mickos)

An expedition and a start-up company have a surprising amount in common. Both involve operating in uncertainty, searching for direction, and making the most of the team’s strengths.

An expedition sets out into the wilderness without complete certainty about the conditions. A start-up operates in markets where the outcome or demand is not yet known.

Both operate in “the unknown” and make decisions with incomplete information.

An expedition has a clear objective: a summit, a destination, or a route. A start-up, in turn, has a vision of the product or change it wants to create.

An expedition packs only the essentials. A start-up typically works with a small budget and a small team.
This forces both to prioritize, improvise, and be creative.

Expeditions require perseverance when fatigue or setbacks arise.
A start-up requires patience, as growth and results rarely come quickly.
In both, intrinsic motivation carries the team through difficulties.

There would be countless more examples, but the point is clear enough.

Keep your guard up!

/in /by

Riad, Saudi Arabia, vuonna 2014. Ajelemme tiimikaveri Mohammedin kanssa ja juttelemme “pian” (2021) alkavasta aavikkojuoksusta. Yks kaks yllättäen hän sanoo: “Jukka, remember, we must always keep our guard up”.

Tällä hän viittasi siihen, että kun liikumme aavikolla, niin suojaus on pidettävä aina ylhäällä.

On siis oltava valpas ja pyrittävä ennakoimaan mahdollinen vaaratilanne.

Harrastin nuorena poikana urheilua laidasta laitaan. Yksi laji, joka koukutti oli nyrkkeily. Kaverit menivät karatetunnille, mutta minua kiinnosti enemmän nyrkkeilysalin hämyinen tunnelma.

Mikäli nyrkkeilijä tiputtaa suojauksen, niin vastustaja kyllä muistuttaa sen tärkeydestä.

Kerron tästä tositarinan, jonka kuulin eräältä Saudi-ystävältä muutama vuosi sitten.

Eräs Saudi-Arabiassa asuva mies innostui aavikosta ja alkoi tehdä sinne retkiä upouudella maastoautollaan.

Hän tankkasi joka kerta tankin täyteen ja otti mukaan varakanisterin. Vettä oli moneksi päiväksi ja myös murkinaa, jos nyt sattuisi tapahtumaan jotain ennakoimatonta.

Tuli ensimmäinen reissu, joka meni hienosti. Samoin toinen, kolmas ja vielä neljäskin.

Mies lähti viidennelle matkalleen. Koska kaikki edelliset reissut olivat menneet hyvin, niin miksi tämä viidennes menisi huonommin?

Miehen suojaus putosi.

Ei ollut varakanisteria, kun sille ei näemme ollut tarvetta. Sama juttu veden ja muonan kanssa.

Ja kännykän, sillä miksi ladata se tappiin, kun kaikki menee kuitenkin hyvin.

No, ei mennyt. Ystäväni, joka toimii Saudeissa pelastusoperaatiojohtajana löysi miehen kuolleena autonsa vierestä.

Auto oli hajonnut. Paahtava aurinko hoiti loput.

*************************************************************************************************

Riyadh, Saudi Arabia, 2014.
I’m driving around with my teammate Mohammed, chatting about the desert run that will start “soon” (in 2021). All of a sudden he says, “Jukka, remember, we must always keep our guard up.”

He was referring to the fact that when we move around in the desert, we must always keep our guard up.

You have to stay alert and try to anticipate any potential danger.

When I was young, I played all kinds of sports. One that really hooked me was boxing. My friends went to karate lessons, but I was more drawn to the dim, gritty atmosphere of the boxing gym.

If a boxer lets his guard drop, the opponent will certainly remind him why that’s a bad idea.

Here’s a true story I heard from a Saudi friend a few years ago.

A man living in Saudi Arabia became fascinated with the desert and started taking trips there with his brand-new off-road vehicle.

Every time, he filled up the tank and brought along an extra jerrycan. He carried enough water for several days and food as well, just in case something unexpected happened.

His first trip went great. So did the second, the third, and even the fourth.

The man set out on his fifth trip. Since all the previous ones had gone well, why would this one be any different?

His guard dropped.

He didn’t bring the extra jerrycan—apparently, he felt there was no need. Same with the water and the food.

And his phone—why fully charge it, when everything always goes fine?

Well, it didn’t.
My friend, who works as a rescue operations director in Saudi Arabia, found the man dead next to his car.

The vehicle had broken down. The scorching sun did the rest.

Asenne / Attitude

/in /by

Voimme ohjelmoida itsemme olemaan tyytyväisiä tai tyytymättömiä.

Tässä siitä yksi esimerkki.

Vietimme seikkailukaverini Gregin kanssa yhtäjaksoiset viisi (5) päivää teltassa, sillä Grönlannin jäätiköllä kävi sellainen puhuri, että ulos ei ollut menemistä.

Se oli energisille miehille pitkä aika maata toimettomana pienessä teltassa.

Moni kysyi jälkikäteen tuliko kaverin kanssa riitoja?

Ei tullut, vaan nauroimme katketaksemme moneen otteeseen.

Asennoiduimme tilanteeseen niin, että emme voi vaikuttaa ulkoisiin tekijöihin, kuten myrskyyn millään tavoin, mutta pystyimme vaikuttamaan siihen, millainen ilmapiiri teltassa on.https://yle.fi/a/3-6589524

Me saimme itse valita, oliko teltassa hauskaa vai ei.

********************************************************************

We can program ourselves to be either satisfied or dissatisfied.

Here’s one example of that.

My adventure buddy Greg and I spent five (5) consecutive days in a tent because the wind on the Greenland ice sheet was so fierce that going outside wasn’t an option.

For energetic men, it was a long time to lie idle in a small tent.

Many people later asked whether we ended up arguing.

We didn’t—on the contrary, we burst into laughter many times.

We approached the situation with the mindset that we couldn’t influence external factors, such as the storm, in any way, but we could influence the atmosphere inside the tent.

We ourselves could choose whether the tent was a fun place to be or not.