Jäätiköillä on lumimyrskyjä ja hiekka-aavikoilla omansa.

Tässä blogikirjoitus tammikuulta 2012, jolloin olin ylittämässä Saharan autiomaata.

“Terveiset taas aavikolta ja pahoittelut, että eilinen blogi jäi kirjoittamatta.

Tässä pieni (hiekka-)meriselitys. Jouduimme/pääsimme kokemaan melko hienoa luonnonilmiötä, hiekkamyrskyä.

Se tapahtui juoksun aikana.

Voi veljet sitä hiekan määrää. Sitä tuli joka suunnasta ja nielin santaa minkä kerkesin.

Tukitiimimme jäsen Pentti Kotiaho sanoi minut nähdessään.. “mistä me löydetään painepesuri Jukkaa varten” ja otti minut karhun syleilyyn.
Olin 50 kilsan juoksun jälkeen ihan tiltissä enkä jaksanut nostaa evääni saatikka kirjoitus-sormeani.

Naama oli juoksun jälkeen hiekan punainen, sillä ilmassa leijui pieniä pölyhiukkasia valtoimenaan.

Tämä päivä alkoi Ylen Aamutv:n puhelinhaastattelulla. Heti sen perään alkoikin valmistautuminen päivän viiskymppiselle, joka starttasi klo.7.00.

Tikkaan normaalisti noin 29 kilsaa, jonka jälkeen syön pikaisesti ja jatkan siitä matkaa, jotta 50 kilsaa tulisi mahdollisimman nopeasti täyteen.

Tänään aamun lenkki meni ihanteellisissa olosuhteissa, mutta sen jälkeen hiekkahelvetti pääsi taas irti.

Könysin viimeisen 15 kilsaa lähes vastatuuleen(ja hiekkaan..). Täällä on joka paikka hiekan peitossa, mm. tämä tietokone ja kaikki vaatteet yms.

Murot pitää syödä vauhdikkaasti, jos haluaa nauttia ne ilman hiekkaisia lisämausteita.

Tänään tuli ensimäinen juoksuviikko täyteen ja samalla 350 kilsaa. Terveystilanne on melko hyvä.

Oikeassa jalassa on pari rakkoa, mutta siinä kaikki.

Ei muuta kun terveiset kaikille blogilukijoille täältä Saharan aavikolta. Kyl tää tästä”.

Tällaisissa teltoissa sitä Saharassa majaillaan.