Olen varovaisen arvion mukaan juossut (ainakin) kaksi kertaa maapallon ympäri.

Joku voisi kysyä, että onko siitä ollut sinulle mitään hyötyä?

Kilometrit ovat opettaneet enemmän elämästä kuin mikään muu, mitä olen tehnyt.

Pitkillä matkoilla ymmärtää nopeasti, ettei kaikkea voi nopeuttaa.

Aavikolla ja jäätiköillä ei ole oikoteitä.

Joku voi ajatella kurinalaisuuden tarkoittavan tiukkuutta.
Se en kuitenkin huolenpitoa.

On syötävä ennen kuin on liian myöhäistä.
On juotava ennen kuin jano muuttuu ongelmaksi.
On hidastettava ennen kuin keho pakottaa pysähtymään.

Aavikoilla ja jäätiköillä elämä on yksinkertaista.
Seuraava askel. Seuraava huolto.

Kun vaihtoehdot katoavat, mieli rauhoittuu.

Juoksu on opettanut sietämään myös epämukavuutta ilman draamaa.

Ja lopuksi, jäätikkö ja aavikko muistuttaa, kuka määrää tahdin.

Sää tekee päätökset ja minä sopeudun.

**************************************************************************

By a cautious estimate, I have run (at least) twice around the world.

Someone might ask whether any of it has been of use to me.

The kilometers have taught me more about life than anything else I’ve done.

On long distances, you quickly understand that not everything can be rushed.

In the desert and on glaciers, there are no shortcuts.

Someone might think discipline means strictness.
To me, it means care.

You must eat before it’s too late.
You must drink before thirst becomes a problem.
You must slow down before your body forces you to stop.

In deserts and on glaciers, life is simple.
The next step. The next resupply.

When options disappear, the mind grows calm.

Running has also taught me to tolerate discomfort without drama.

And finally, the glacier and the desert remind you who sets the pace.

The weather makes the decisions, and I adapt.