Miksipä ei eli Why not?

/in /by

Tapaan luentokeikoilla paljon ihmisiä. Monet tulevat juttelemaan esiintymiseni jälkeen ja kysyvät “miksi?”. Why, oh why, would you do something so foolish. ?

Minun vastaus on yhtä lyhyt…”miksipä ei”. Why not?

Kannustan heittäytymään johonkin uuteen ja ehkä oudolta tuntuvaan asiaan ja sanomaan rohkeasti “miksipä ei?”.

Olen tavannut muutaman kerran Sitran entisen yliasiamiehen Mikko Kososen.

Joskus on istuttu neukkarissa, joskus käyty lenkillä.

Hän antoi minulle kirjan nimeltä “Nopea strategia”, jonka otin mukaan Etelämantereellekin.

Kososen mukaan “yritykset eivät suinkaan kuole siihen, että tekevät vääriä asioita, vaan siihen, että ne jatkavat aikanaan oikeiden asioiden tekemistä liian pitkään”.

Mielestäni Suomi ja me suomalaiset olemme olleet tässä tilanteessa. On tehty asioita pitkään samoin ja katsokaa numeroita.

Ne eivät valehtele.

************************************************************************************************

I meet a lot of people on my lecture tours. Many come to talk to me after my performance and ask, “Why, oh why, would you do something so foolish”?

My answer is just as short… “why not?”

I encourage people to throw themselves into something new and maybe a bit strange, and to boldly say, “why not?”

I’ve met Mr. Mikko Kosonen, Sitra’s (Finnish Innovation Fund) former President, a few times.

Sometimes we’ve sat in a meeting room, sometimes we’ve gone for a run.

He gave me a book called Fast Strategy, which I even took with me to Antarctica.

According to Mr. Kosonen, “companies don’t die because they do the wrong things, but because they keep doing what used to be the right things for far too long.”

In my view, Finland and we Finns have been in this situation. We’ve done things the same way for a long time, and just look at the numbers.

They don’t lie.

Kurinalaisuus / Discipline

/in /by

Yritysten liiketoimintaan erikoistuneen tutkijan ja kirjailijan Jim Collinsin tutkimukset osoittavat, että menestyvät yritysjohtajat ja yritykset toimivat erittäin kurinalaisesti.

Collinsin mukaan “tinkimätön kurinalaisuus ei ole samaa kuin kova komento. kaiken mittaaminen tai byrokraattisten sääntöjen sokea noudattaminen.

Aito kurinalaisuus vaatii henkistä riippumattomuutta ja kykyä pysyä johdonmukaisena antautumatta lauman vietäväksi tai sosiaalisille paineille”

Mistäköhän löytyisi sellainen poliitikko?

Kurinalaisuuteen kuuluu täsmällisten suoritusnormien saavuttaminen säännönmukaisesti ja pitkällä aikajänteellä (Jim Collins, tietoisesti paras).

Kurinalaisuus tuo tekemiseen jämäkkyyttä.

Kerron kirjassani (Asennetta Peliin) norjalaisesta tutkimusmatkailija Amundsenista.

Hän loi maineensa toimimalla ehkäpä kurinalaisemmin kuin kukaan muu tutkimusmatkailija.

Amundsen on tullut monille tunnetuksi siksi, että hänen retkikuntansa hiihti ensimmäisenä etelänavalle.

Miten se oli mahdollista?

Amundsenin miehistö hiihti kohti etelänapaa kurinlaisesti maksimissaan 30 kilometriä/päivä, joka on niissä olosuhteissa paljon.

Asialleen vihkiytynyt ja pedantti Amundsen ei sallinut miestensä hiihtää pidempiä päivämatkoja, vaikka olosuhteet olisivat antaneet myötä.

He varoivat menemästä lähelle uupumusta.

Tästä syystä kaikki miehistön jäsenet palasivat kotiin terveinä ja tekivät historiaa.

Amundsen ja miehistä tekivät historiaa vuosien 1903–1906 aikana Amundsen kulki miehistöineen Pohjois-Amerikan pohjoisosien kiertävän luoteisväylän läpi ensimmäisenä. Tuon matkan aikana hän asui inuiittien luona opiskelleen samalla heidän työtapojaan pukeutumista unohtamatta.

Olen ollut jo pikkupojasta alkaen kiinnostunut historiasta ja etenkin kuuluisien retkikuntien värikkäistä vaiheista. Olen oppinut alan mestareilta, kuten Amundsen, valtavan paljon omia retkikuntiani varten.

Noudatamme näitä oppeja kurinalaisesti. En juokse itseäni näännyksiin, vaan 50 kilometriä päivässä.

Joskus hieman enemmän, mutta vain hieman. 

Myös kaikki muu retkikunnan toiminta, suunnittelusta toteutukseen tehdään kurinalaisesti.

Se tuo tekemiseen jämäkkyyttä.

Luen parhaillaan Amundsenin kirjaa ja katson Yle Areenasta norjalaista sarjaa, joka kertoo mm. Vegard Ulvangin seikkailusta Luoteisväylällä herra Amundsenin jalanjäljissä.https://areena.yle.fi/1-3988517

**************************************************************************************************************

Research by Jim Collins, a scholar and author specializing in business operations, shows that successful business leaders and companies operate with exceptional discipline.

According to Collins, “Uncompromising discipline is not the same as heavy-handed command, measuring everything, or blindly following bureaucratic rules.
True discipline requires mental independence and the ability to remain consistent without being swept away by the herd or yielding to social pressure.”

Where could one ever find such a politician?

Discipline includes consistently meeting precise performance standards over a long period of time (Jim Collins, Good to Great).

Discipline brings firmness and stability to one’s actions.

In my book (Asennetta Peliin), I talk about the Norwegian explorer Amundsen.

He built his reputation by operating perhaps more disciplined than any other explorer.

Amundsen is known to many because his expedition was the first to ski to the South Pole.

How was that possible?

Amundsen’s crew skied toward the South Pole with strict discipline, a maximum of 30 kilometers per day, which is a lot in those conditions.
Dedicated and meticulous, Amundsen did not allow his men to ski longer daily distances even when the conditions would have permitted it.

They avoided going anywhere near exhaustion.

For this reason, every member of the crew returned home healthy and they made history.

Amundsen and his men had already made history between 1903 and 1906, when they became the first to travel through the Northwest Passage, which winds around the northern parts of North America. During that journey, Amundsen lived among the Inuit, studying their working methods including their clothing.

Since I was a little boy, I have been interested in history, especially the colorful stories of famous expeditions. I have learned a great deal from the masters of the craft, like Amundsen, to prepare for my own expeditions.

We follow these principles with discipline. I do not run myself into exhaustion — I cover 50 kilometers per day.
Sometimes a bit more, but only a bit.

All other expedition activities, from planning to execution, are also carried out with discipline.

It brings firmness to everything we do.

I am currently reading Amundsen’s book and watching a Norwegian series on Yle Areena, which tells, among other things, about Vegard Ulvang’s adventure in the Northwest Passage, following in Mr. Amundsen’s footsteps.https://areena.yle.fi/1-4300878

10 kuukautta lähtöön / 10 months to go!

/in /by

Unohdin kertoa eilisessä blogikirjoituksessani, että Saharan 1000 kilometrin juoksun alkuun on tasan 10 kuukautta.

Mitä sitä ennen tapahtuu?

Vahvistan pakaralihaksia istumalla vielä useassa sponsorineuvottelussa.

Tällä viikolla niitä on yksi, ensi viikolla kaksi.

Minulla oli eilen palaveri henkilön kanssa, joka yrittää avata minulle ovia tuleviin neuvotteluihin.

Kontaktit ovat kaikki kaikessa ja niitä kyseisellä henkilöillä niitä on.

Kaikki kontaktit ovat tarpeen, joten mikäli katsot voivasi auttaa minua tässä asiassa, niin yhteydenotot…:jukka.viljanen@sportman.fi

Harjoittelu on luonnollisesti se kaikista tärkein osa-alue, jotta edellä mainitut tavoitteet toteutuvat.

Keskityn talven aikana lihaskunnon kehittämiseen enemmän kuin koskaan, sillä niin aavikolla kuin jäätiköillä tarvitaan kroppaan todella paljon voimaa.

Pehmeässä hiekassa ja lumessa jalka painuu syvemmälle kuin kovalla alustalla, mikä tekee juoksusta selvästi raskaampaa.

Alusta liikkuu jalan alla, joten pohkeet, takareidet, pakarat ja keskivartalo joutuvat töihin.

Vauhti putoaa verrattuna kovemmalla alustalla juoksemiseen, mutta syke puolestaan nousee.

No, se on hieno asia, että elämässä on hyvää sykettä.

****************************************************************************************************************

I forgot to mention in yesterday’s blog post that there are exactly 10 months until the start of the 1000-kilometre Sahara run.

What will happen before that?

I’ll be strengthening my glutes by sitting in several more sponsorship meetings.

This week there’s one; next week there are two.

Yesterday I had a meeting with a person who is trying to open doors for me for upcoming negotiations.

Contacts are everything, and this person has plenty of them.

All contacts are needed, so if you feel you could help me in this matter, please get in touch: jukka.viljanen@sportman.fi

Training is naturally the most important area to ensure that the goals mentioned above come true.

Over the winter I’ll focus on developing my physical strength more than ever, because both in the desert and on the ice you need a tremendous amount of power in your body.

In soft sand and snow your foot sinks deeper than on a hard surface, which makes running significantly heavier.

The ground shifts under your feet, so your calves, hamstrings, glutes and core have to work.

Your pace slows compared to running on a firmer surface, but your heart rate rises.

Well, it’s a good thing to have a healthy heartbeat in life.

I was running on that area during May in Vatnajökull. Now it is just full of cravasses.