Olimme onnekkaita / We were lucky!

/in /by

Tiimimme onnistui ylittämään Euroopan suurimman jäätikön (Vatnajökull) toukokuun 2025 aikana.

Viikko sen jälkeen jäätiköllä pauhasi yli 35 m/s myräkkä, joka olisi antanut jäätikköjuoksulle tyrmäävän iskun.

Sain sunnuntaina viestin Addi Hermannssonilta, joka tunnetaan jäätikköpiireissä nimellä “ICE”.

Addin viesti kuului, “Jukka, we were lucky. the starting point (east) has been closed since July”.

Syynä tähän on jäätikön reuna-alueella, tässä tapauksessa idässä, esiintyvät railot, josta johtuen jäätikölle ei ole voinut tai edes saanut mennä.

Jäätiköiden reuna-alueilla railot ovat erittäin yleisiä jäätikön liikkeen, kitkan ja jännitysten vuoksi.

Jäätiköt ovat aina liikkeessä, vaikka liike on usein hidasta eikä silmin havaittavaa.

Vatnajökull liikkuu yleensä satoja metrejä vuodessa, mutta nopeimmat kielekkeet voivat liikkua jopa yli kilometrin vuodessa.

Sovimme, että keväällä 2027 juoksen ensiksi Hofjökull -jäätikön halki ja sen jälkeen siirrymme Langjökull-jäätikön puolelle.

Viime vuosikymmeninä Langjökull on kutistunut selvästi ilmaston lämpenemisen vuoksi, ja se menettää pinta-alaansa ja paksuuttaan nopeammin kuin monet muut Islannin jäätiköt.

Hofjökull on Islannin kolmanneksi suurin, kupolimainen jäätikkö, jonka alla sijaitsee aktiivinen tulivuori.

Myös Hofjökull, kuten muutkin Islannin jäätiköt, ovat selvässä vetäytymisvaiheessa ja menettää pinta-alaa nopeasti kasvaneen lämpötilan vuoksi.

************************************************************************************************************************

Our team managed to cross Europe’s largest glacier, Vatnajökull, in May 2025.

A week later, the glacier was hit by a storm with winds over 35 m/s, which would have delivered a knockout blow to any glacier run.

On Sunday, I received a message from Addi Hermannsson known in glacier circles as “ICE saying that since early July, it hasn’t even been possible to access the glacier.

Addi’s message was: “Jukka, we were lucky. The starting point (east) has been closed since July.”

The reason for this is the crevasses appearing on the glacier’s eastern margin, which have made it impossible and not even permitted to go onto the glacier.

Crevasses on glacier margins are extremely common due to glacier movement, friction, and internal stresses.

Glaciers are always in motion, even though the movement is often slow and not visible to the naked eye.

Vatnajökull typically moves several hundred meters per year, but its fastest outlet glaciers can advance more than a kilometer annually.

We agreed that in spring 2027 I will first run across the Hofjökull glacier, and from there we will continue onto the Langjökull glacier.

In recent decades, Langjökull has shrunk significantly due to climate warming, losing area and thickness faster than many other Icelandic glaciers.

Hofjökull is Iceland’s third-largest glacier, a domed ice cap with an active volcano beneath it.

Like the other Icelandic glaciers, Hofjökull is also in a clear retreat phase and is rapidly losing area due to rising temperatures.

Cravasses, Vatnajökull 2025. We saw plenty of them especially on the western part of the glacier.

Arkiliikuntakin kunniaan / Let’s appreciate everyday movement!

/in /by

“Arjessa on monia pieniä liikkumisen mahdollisuuksia. Liikkumisen voi ripotella lyhyiksi pätkiksi pitkin päivää: kaikki liike on pois paikallaan olosta.

Liikkumista voi kerryttää päivän aikana. Etsi sinulle toimivia tapoja omassa arjessasi ja vapaa-ajallasi niin kotona, töissä kuin etätöissä”. (Lähde:UKK-instituutti)

Kävin eilen eräässä supermarketissa.

Autoilijat jonottivat päästäkseen parkkiruutuun, joka on mahdollisimman lähellä kaupan ulko-ovea.

Kauempana oli tietenkin hyvin tilaa….

Me ihmiset haemme usein helppoja ja vaivattomia ratkaisuja.

Ihmisen aivot on rakennettu säästämään energiaa. Kun vaihtoehtona on nopea, vaivaton ratkaisu tai monimutkainen ja energiaa vievä vaihtoehto, aivot ohjaavat meitä kohti helpompaa

Läheisestä parkkipaikasta saa välittömän ja houkuttelevan pikku palkinnon eli lyhyemmän kävelyn kauppakassien kanssa verrattuna pitkän aikavälin hyötyihin, joita pidempi kävelymatka voisi tuoda.

Siirretään kauppakassit nyt syrjään ja mietitään tätä asiaa yleisellä tasolla.

Jos heppoihin ratkaisuihin tarrautuu liikaa, riskinä on kasvun pysähtyminen ja oman potentiaalin käyttämättä jättäminen. Siksi rajoja kannattaa venyttää vaikka vain vähän kerrallaan. Pienetkin siirtymät epämukavuusalueelle tekevät meille hyvää..

Tänään, 30.11. on ainoastaan kolme viikkoa talvipäivän seisaukseen, jolloin valoisa aika alkaa taas lisääntymään!

**************************************************************************************************

“In everyday life there are many small opportunities to move. Physical activity can be sprinkled into short moments throughout the day: every bit of movement reduces the time spent being sedentary.

You can accumulate movement over the course of the day. Look for ways that work for you in your daily routines and leisure time — at home, at work, and when working remotely.” (Source: UKK Institute)

Yesterday I visited a supermarket.

Drivers were lining up to get a parking spot as close to the store entrance as possible.

Further away, of course, there was plenty of space…

We humans often look for easy and effortless solutions.

The human brain is built to conserve energy. When the choice is between a quick, effortless option and a more complex, energy-demanding one, the brain tends to steer us toward the easier path.

A parking spot close to the entrance offers an immediate and appealing little reward — a shorter walk with grocery bags — compared to the long-term benefits a longer walk could bring.

Let’s set the grocery bags aside for a moment and think about this on a more general level.

If we cling too tightly to easy solutions, we risk stagnation and leaving our potential unused. That’s why it’s worth stretching our limits, even just a little at a time. Even small steps outside our comfort zone do us good.

Today, 30 November, it’s only three weeks until the winter solstice, when the daylight will start increasing again!

Jump back on the horse!

/in /by

Olen epäonnistunut kerran jos toisenkin.

Ehkä näin on käynyt sinullekin?

Se, että homma ei ole mennyt jiiriin ensimmäisellä kerralla ei tarkoita, etteikö se voisi onnistua toisella tai kolmannella kerralla.

Jos tippuu hevosen selästä niin pahinta on se, ettei hyppää heti takaisin satulaan.

Muuten takaraivoon jää pelko uudesta putoamisesta ja se on sitten siinä.

Opin Grönlannin jäätiköstä, joka siis päättyi yhden henkilön evakuointiin paljon enemmän kuin kuusi vuotta myöhemmin, jolloin jäätikön ylitys onnistui.

Sama juttu Arabian hiekkaerämaan kanssa, jonne aion muuten palata Saharan 2026 ja Langjökull/Islanti 2027 juoksujen jälkeen.

Libya 2008 ei mennyt todellakaan nappiin, mutta se olikin minulle aavikkojuoksun korkeakoulu.

Ja neljä (4) vuotta myöhemmin juoksin sieltä saaduilla opeilla koko Saharan autiomaan halki.

********************************************************************************

I’ve failed countless times and maybe you have too?

The fact that things didn’t come together the first time doesn’t mean they can’t work out on the second or third try.

If you fall off a horse, the worst thing you can do is not get right back in the saddle.

Otherwise, the fear of falling again will stick in the back of your mind, and that’s that.

I learned far more from the Greenland ice sheet, which, by the way, ended with the evacuation of one person than I did six years later when the crossing finally succeeded.

Same thing with the Arabian desert, where I plan to return after the Sahara and Longjökull glacier runs in 2026/2027.

Libya 2008 definitely didn’t go well, but it was my graduate school of desert running.

And four (4) years later, using the lessons I learned there, I ran across the entire Sahara.

Running on the Arabian desert with a friend (H.E.) Mr. Pekka Voutilainen.