Kahden viikon kuluttua lennämme Johannesburgista Botwswanaan – ensiksi Gaboroneen ja siitä Maun -nimiseen kaupunkiin. Ihan kiva lennellä ympäri Afrikkaa perjantaina 13.päivä…

Kevään ja kesän juoksuharjoittelussa on käytetty uusia nuotteja. Aikaisempiin vuosiin verrattuna pitkien lenkkien vauhti on tippunut n. 20-30 sekuntia/kilometri. Olen opetellut juoksemaan aikaisempaa hiljempaa ja samalla pitänyt askeleen pituuden lyhyenä ja askeltiheyden nopeana.

Juoksemme Kalaharin halki tiiviissä kolmen hengen ryhmässä – kukaan meistä ei voi juosta 100 metriä toisten edellä, sillä se on petojen yms.vuoksi vaarallista. Ryhmämme etenee 5.50-6.00 min/kilometrin vauhdilla..ei siis mitään pikajuoksua, mutta etenemme hitaasti ja varmasti. 

Paikoin hyvin pehmeä hiekka vaatii juoksijoilta hyvää liikekontrollia ja se onnistuu lyhentämällä askellusta. Jalkapohjan kosketuksen alustaan tulisi olla mahdollisimman nopea, sillä mitä kauemmin jalkaterä viipyy maassa sen suuremmaksi askellusvirheen mahdollisuuus kasvaa.

Onneksi meidän ei tarvitse kantaa Kalaharissa useita litroja vettä, hätäraketteja,vaatteita, makkupussia…8000 kaloria ruokaa..ensiapuvälineitä repussa, kuten oli laita Libyan Saharassa vuonna 2008. Olen kooltani ns.neuvolassa punnittava ja kun tähän varteen kiinnitetaan 10 kilon painoinen reppu ja alustana on pehmeä hiekka, niin johan siinä vajoaa Viljanen polviaan myöden hiekkaan.

Kävin eilen juoksemassa 1h10 minuuttia ja tänään on 50-55 min lenkki. Kuten näkyy, niin valmistelu Kalahariin etenee juoksemalla hyvin lyhyitä lenkkejä. Eilisellä lenkillä tuntui jalat jo normaalia kevyemmiltä ja se on hyvä merkki.

Hyvää viikonloppua.