Meillä on molemmilla upea harjoitteluviikko takana ja mittariin kertyi juoksukilometrejä noin 140 km. Tulevalla viikolla kilsat tippuvat 120 tasoon.
Ei sitä ihminen elä pelkästä juoksusta, joten tänään nautiskelimme hyvästä kahvista,paakelseista, maisemista…Bastvikin kartanossa Espoon Saunalahdessa. Kartano on todella upea,käykää itse katsomassa!
Olemme lisänneet nettisivulle pyörimään muutamia uusia kuvia.
Kaikki maisemakuvat herättävät minussa upeita muistoja ja voisin katsoa niitä (ja 5000 muuta kuvaa..) tuntikausia.
Ehdoton suosikkifotoni on pohjoisnavalta, jonka Kirsi napsaisi kun tulin maaliin maastopyörämaratonilta. Yksi kuva kertoo kaiken..silmät (ja varpaat) jäässä ja muutenkin olemus huokuu “mikä maa- mikä valuutta” -fiilistä. Minulla on kuvassa numero 13 rinnassa. Meitä oli nimittäin 13 pyöräilijää ja henkilö, jolle 13 virallisesti kuului ei suostunut ottamaan sitä vastaan. Eikä kukaan muukaan, joten kun kisajärjestäjä Richard Donovan kysyi minulta “otatko tämän numeron, pliis”, niin päästin miehen pälkähästä.
Jatketaan numeroilla. Kuvassa, jossa rinnassani on numero 15, olen juuri saapunut maaliin juostuani 100 kilometriä etelänapamantereella. Olen juossut 14 tuntia pakkas-ja hengityssuojain naamalla pitkin ja poikin taustalla näkyviä vuoria. Kun ylitin maaliviivan, niin heitin maskit “huitsin nevadaan” ja huusin naama ylöspäin täyttä kurkkua iloa (ja vähän tuskaa). Olin juuri saavuttanut ensimmäisen ison tavoitteen kisata pohjoisnavalla, Saharassa ja etelänapamantereella. Tunteet oli pinnassa ja mitäs niitä piilottamaan.
Seuraavat upeat maisemakuvat ovat Saharasta. Järjestän matkatoimisto Aventuren kanssa juoksumatkan kuvien esittämään paikkaan, Libyan Saharaan lokakuussa 2011. Lähde mukaan!
Ne talviset kuvat, joissa taustalla näkyy vuoria ovat etelänapamantereelta ja muut pohjoisnavalta.
Päivän lenkki kulki erittäin hienosti ja matkaa kertyi 30,4 km. Kannoin mukana 2 litraa vettä Camelbakin XCT-juomarepussa ja sivutaskuissa oli muutama energiageeli ja pieni pussukka merisuolaa. Kirjoitan energiageeleistä ensi viikolla lisää.
Huomenna sunnuntaina tavoitteena on lönkötellä n.25 kilometrin lenkki.
Yksi Kalaharin matkan kohokohdista on viettää aikaa ystävämme Greg Maudin kanssa. Tutustuimme Gregiin joulukuussa 2008 etelänapamantereella, jossa hän oli kiipeämässä Antarktiksen korkeimmalle vuorelle, Mount Vinsonille. Sitä ennen Greg oli kiivennyt mm. maailman korkeimman vuoren Mount Everestin huipulle.
Alun perin Gregin ei pitänyt lähteä juoksemaan Kalahariin, sillä hän oli ehtinyt sopia jo eräästä toisesta seikkailuprojektista syksylle 2010, mutta helmikuussa 2010 kävi selväksi, että projekti ei toteudu. Hän ilmoitti halustaan tulla mukaan ja olimme siitä todella iloisia. Hänellä on kokemusta yli 50 maratonista ja ultramaratonista (eli yli maratonin mittaisista matkoista). Hän on osallistunut myös useampaan pitkän matkan triathlon- kisaan. Ennen kaikkea hän on “jolly good fellow”, jonka kanssa viettää mieluusti aikaa. Greg asuu Johannesburgissa vaimonsa Sarahin ja kahden pikkuvintiön ( Neve ja Spencer )kanssa.
Tapaamme Gregin Lontoossa parin viikon kuluttua, jolloin käymme läpi viime hetken asioita ennen 14.8.alkavaa juoksua.
