Elämä kulkee sykleissä.
Katsoin vuosituhannen vaihteessa peiliin ja mietin, että onko (silloinen) työ jollain tavalla merkityksellinen.
No, ei ollut.
Lähdin kohti uutta.
Ja pienen empimisen ja kipuilunkin kautta päädyin juoksijauralle.
Muutos ei ollut helppo rasti, mutta näin jälkikäteen arvioituna ihan hyvin se meni.
“The two most important days in your life are the day you are born and the day you find out why“. Mark Twain.
Aika monet ovat kysyneet, kuinka treenaan kuumiin tai kylmiin olosuhteisiin?
Hesari julkaisi talven 2006/2007 aikana artikkelin, joka liittyi valmistautumiseeni Pohjoisnavan kylmyyteen.
HSn toimittaja oli seuraamassa treeniäni erään pakastefirman tiloissa.
Juoksin siellä hallin päästä päähän.
Kun lähdin kohti Saharan halkijuoksua, niin mottoni oli “mitään ei pyydetä-kaikki otetaan vastaan mitä Sahara tarjoaa”.
Se oli psykologista sodankäyntiä tulevia olosuhteita vastaan.
Jos katsotte kuvia aavikoilta tai jäätiköiltä, niin ne on “romantisoitu”.
Todellisuudessa ETENKIN jäätiköillä keli on enemmän tai vähemmän ihan perseestä.
Erilaisiin olosuhteisiin on vaan sopeuduttava ollaan sit Suomessa tai maailmalla.
Tässä uutinen vuodelta 2022.
“Etelämantereen tutkimusmatkailija Sir Ernest Shackletonin kadonnut Endurance-alus löydettiin viikonloppuna Weddellinmeren pohjalta Antarktiksen läheltä.” kertoo mm. Ylen uutinenhttps://yle.fi/uutiset/3-12350290
Laiva mikä laiva saattaa moni ajatella.
No, ei minulle.
Tässä tarina Endurancesta pähkinänkuoressa.
Shacletonin retkikunnan oli määrä vaeltaa ensimmäisinä koko Etelämantereen halki.
Muutamaa vuotta aiemmin Roald Amundsen miehistöineen oli päässyt ensimmäisenä etelänavalle, mutta brittiryhmä päätti pistää vielä paremmaksi.
Siis taivaltaa koko Etelämantereen halki.
Kuten retkikunnille tapaa käydä, niin tämäkään ei mennyt alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan.
Päin vastoin.
Miehistö joutui jättämään jäiden puristuksiin joutuneen laivan, joka lopulta upposi.
Hyisistä olosuhteista pelastautuminen nosti tutkimusmatkan johtajan Sir Ernestin suurten retkikuntajohtajien joukkoon. Vaikka pidänkin miestä korkeassa arvossa niin ilman hänen tekemiään arviointivirheitä miehistö ei olisi joutunut sellaiseen vaaraan, kuin se lopulta joutui.
Tarina jatkuu seuraavasti:
“Endurancen murskaannuttua jäiden puristukseen tutkimusmatkailija Sir Ernest Shackleton ja miehistö pelastautuivat jäätikölle laivaveneisiin. He selvisivät jotenkin kylmyydestä ja päätyivät Elefanttisaarelle.
Sieltä Shackleton onnistui purjehtia pienellä laivaveneellä hakemaan apua ja elokuussa 1916 pelastusalus saapui noutamaan Elefanttisaarelta muuta miehistöä.
Olen lukenut miehistön koettelemuksista kirjoitetun Endurance-kirjan moneen kertaan läpi.
Pelkästään Sir Ernestin ansioksi ei miehistön selviytymistä voi laskea, mutta hän olikin mestari pestaamaan itseään pätevämpiä miehiä retkikuntaansa.
Esimerkkinä käyköön tuo Elefanttisaarelta pelastautuminen, joka ei olisi onnistunut ilman mukana ollutta laivan kippari Frank Worseleyta, joka oli mestari-navigaattori.
Olen yrittänyt noudattaa omilla retkikunnilla Sir Ernestin oppeja. Palkkaa mukaan vain parhaat miehet, joiden osaaminen ylittää omat avut.https://dynamic.hs.fi/a/2019/schackleton/
Katsoin keskiviikkona Shackletonista kertovan draamasarjan 1.osan ja tänään on 2.osan vuoro. Sarja löytyy Tubesta.
