Vietin lauantaipäivän Valkeakoskella, jossa pidin klo.13.00-14-30 välisenä aikana avoimen yleisöluennon, johon saapui mukavasti porukkaa, 30-40 henkeä.

Kerroin puheeni alussa mistä tämä “hullutus” sai alkunsa..siis juokseminen napa-alueilla ja autiomaissa. No sehän johtuu siitä kuvasta, jonka näin netissä vuonna 2005 ja se esitti kylmänkankeaa heppua, joka juoksi lumikengät jalassa hankien keskellä. Kuva aiheutti päässäni sen sortin sähköilmiön, etttä päätin siltä istumalta ilmoittautua kisaan mukaan ja sille tielle olen jäänyt.

Valkeakoski-opiston yleisö esitti luennon jälkeen paljon kysymyksiä, joista yksi liittyi harjoitusmääriin. Kuinka paljon pitää treenata Kalaharin halkijuoksua varten? Tässä polveileva ja pitkä vastaus:)

Kerroin luennon aluksi seikkailuistani Pohjoisnavalla, Etelänapamantereella ja Saharassa. Nämä reissut ovat kasvattaneet -ainakin juoksijana- henkistä kanttiani ja siksi olen uskaltanut ottaa vastaan uusia ja entistä haastavimpia juoksuhaasteita, joista Kalaharin halkijuoksu on yksi esimerkki.

Mikäli minulle olisi esitetty vuonna 2005 ajatus, että juoksen vuonna 2010 Kalaharin autiomaan halki, niin olisin todennäköisesti ollut valmis passittamaan kysyjän hullujenhuoneelle.

Yksi ominaispiirre, josta on ollut vuosien aikana paljon apua on optimismi. Olen saanut juoksumatkoillani aina silloin tällöin turpaan niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Kun koen takaiskuja, niin tulkitsen ne vain satunnaisiksi epäonnen hetkiksi ja otaksun asioiden muuttuvan parempaan suuntaan..kuten aina myös tapahtuu.  Emme voi aina valita mitä meille tapahtuu, mutta voimme valita miten me suhtaudumme siihen!

Palaan takaisin yleisökysymykseen, kuinka kauan piti treenata Kalaharia varten?  Uskon, että kaikki ne asiat, joita olen elämäni aikana kokenut,valmistivat minut kohtaamaan autiomaan haasteet. Viime vuosien seikkailujuoksut ovat antaneet viimeisen silauksen ja jalostaneet minua kohtaamaan niin Kalaharin kuin tulevien juoksuseikkailujen haasteet.

Otaksun, että kysyjä halusi tietää, kuinka paljon tein juoksutreeniä valmistatuessani Kalahariin. Juoksin ennen Kalaharia mahdollisimman vähän (100-120 kilsaa/viikko, välillä vähemmän), sillä halusin välttää mahdollisen ylirasituksen. Pienikin hölmöily eli yliharjoittelu olisi lisännyt merkittävästi loukkaantumisen riskiä ja pitkä valmistelutyö olisi valunut hiekkaan. Pari viikkoa ennen h-hetkeä, lopetin treenamisen kokonaan ja tein vain kevyitä juoksutreenejä, jotta lihaksisto pysyy vireänä. Olen sitä mieltä, että useat juoksijat kuormittavat kehoaan liikaa esim.maratoneille valmistatuessaan ja ovat liikatreenamisesta ihan puhki juuri silloin, kun pitäisi olla parhaimillaan. Moni huippu-urheilija on saanut parhaan kunnon esille melkoisen epäortodoksisella metodilla. He ovat sairastuneet juuri ennen tärkeää kisaa ja joutuneet pitämään pakollisen harjoittelutauon…ja ovat tehneet levon jälkeen vuoden parhaan suorituksen.

Valkeakosken Sanomat kirjoitti keskiviikkona 12.1. meikäläisestä artikkelin “Kannusta itseäsi”. Lehtijutusta tehty “tynkäversio” löytyy netistä. http://www.valkeakoskensanomat.fi/cs/Satellite/Ajankohta/1194661850394/artikkeli/kesyt+linnut+kaipaavat+villit+lentavat.html

Kiitokset kaikille tilaisuuteen osallistujille ja myös iltapäivän lenkkikavereille Essille, Petrille ja Paulille!