Mäkihyppääjät

/in /by

Jos pitäisi valita minkä lajin urheilijat ovat suurimpia surkuttelijoita, niin suomalaiset mäkihyppääjät veisivät potin. Sunnuntain joukkuemäen kisan jälkeen Matti Hautamäen kommentit (kahden hienon hypyn jälkeen) “hyvin meni”..mutta sen jälkeen alkoi itkuvirsi siitä, etteivät hienot hypyt osuneet henkilökohtaiseen kisaan vaan joukkuekisaan. Hän ei osannut nauttia hyvistä suorituksista, vaan muisteli edellisen kisan kaatuneita maitoja. Lasi oli siis puoliksi tyhjä, ei täynnä.

Oheisen artikkelin mukaan aerobinen liikunta hidastaa ikääntymistä. Stanfordin yliopiston tutkijat seurasivat 500 vanhempaa juoksijaa parin vuosikymmenen ajan. Seniorijuoksijat pysyivat kaiken kaikkiaa paremmassa iskussa kuin ei-aerobista liikuntaa harrastavat henkilöt ja elivät myös pidempään.

Researchers tracked 500 older runners for more than two decades. What they found was that elderly joggers have fewer disabilities, remained fit for longer than non-runners and are half as likely to die early deaths.

“The study has a very pro-exercise message,” said Dr. James Fries, the study’s senior author, in a news release. “If you had to pick one thing to make people healthier as they age, it would be aerobic exercise.”

http://www.foxnews.com/story/0,2933,402081,00.html

Meikäläinen nuoreni varmasti suununtaina ainakin muutaman minuutin, sillä kellotin yli 3,5h lenkin. Keli oli viimeisen päälle hyvä, joten mikäs oli juostessa. Muutama juoksija tuli lenkin varrella vastaan ja näkemäni perusteella he olivat lähteneet liikkeelle liian lämpimästi pukeutuneena. Lopputalven ja kevään aikana tulee lenkillä helposti pakahtava olo ja mieli tekisi ottaa pipoa päästä ja avata takkia tuuletusta varten. Suosittelen pitämään takin kiinni ja pipon päässä, sillä hikinen kroppa ja pää altistaa kylmettymiselle ja sairastumiselle.

Tuplat

/in /by

Juoksin lauantaina kaksi lenkkiä, yhteensä lähes 25 kilometriä. Olen kipittänyt viimeisen viikon aikana 8 lenkkiä ja se on aika paljon tähän vuodenaikaan nähden.

Kesällä 2002 juoksin erään viikon aikana 30 tuntia, eli keskimäärin yli 4 tuntiä päivässä seitsemän päivän aikana. Vietimme tuolloin kesälomaa vanhempieni kesämökillä ja päivän aikataulu meni harjoituskirjan mukaan seuraavasti:

6.00 herätys ja aamu-uinti (erittäin kuuma viikko). Sen jälkeen 2 tunnin lenkille. 9.00 aamiainen ja keinussa loikoilua. klo.12.00. päivän toinen lenkki 1,5h. 15.00. soutua 1/2h rivakalla tahdilla. klo.17.00. päivän kolmas lenkki 1h. Sen päälle saunomista ja uintia. Tätä rumbaa jatkui koko “lomaviikon” ajan. Ehkäpä jo silloin tiesin lähteväni jonain päivänä Kalahariin, vaikka en sitä vielä tiedostanut. Juoksin ko.vuoden aikana 750 tuntia ja sen päälle maastopyöräilyt, vaellukset yms. eli 1000 tuntia meni rikki heilahtaen.

Luin pari päivää sitten tunnetun amerikalaisen urheiluvalmentajan ja kirjailijan Matt Fizgeraldin artikkelia “how to avoid overtraining”, jonka voit lukea klikkaamalla oheista linkkiä. Siinä on hyviä vinkkejä kuinka ylitreenamisen oireet ilmenevät ja mitä sen estämiseksi on tehtävissä. Tässä yksi esimerkki:

“The surest way to avoid overtraining is not to train very hard.  But that’s also the surest way to not get very fit.  To build peak fitness without overtraining, you need to train progressively, or increase your training load at a gradual rate that stays within your body’s adaptive limits.  As a general rule, you should increase your weekly training volume by no more than 10 percent each week.  So if you train 10 hours this week, train no more than 11 hours next week. Treenaa progressiivisesti..nosta treenimäärää hillitysti. nyrkkisääntönä on, että älä nosta harjoitusmääriä enempää kuin 10% viikon aikana.

The next workout you do after any challenging workout should be relatively easy, so it doesn’t interfere with your recovery from the stress imposed. Kovaa harjoitusta tulee seurata kevyempi treeni.

http://running.competitor.com/2011/01/training/how-to-avoid-overtraining_20055

Niin tai näin, mutta aion juosta kevytvauhtisen 23-25 kilometrin lenkin sunnuntaina.

Pidimme lauantaina infotilaisuuden Nepalin vaellusmatkalaisille. Toimin Annapurna Poon Hillin matkanjohtajana ja Samuli Mansikka&Kari Heimonen vetävät Mount Everest Base Camp ja Island Peakin matkat.

Olemme mukana 11.3.-13.3. Retkimessuilla (GoExpo,Messukeskus). Pidän messujen aikana kolme (3) yleisöluentoa juoksumatkoista ja Samuli Mansikalla on useita vuorivaellusluentoja, joten tervetuloa kuuntelemaan esityksiä ja vierailemaan samalla Aventuran ständillä. Ilmoitan esitysajat ennen messujen alkua. Tässä lisätietoja Annapurna Poon Hillistä.

http://www.aventura.fi/outdoor_annapurna_poon_hill.htm

Sponsorit

/in /by

Olen kuluttanut viikon aikana enemmän aikaa sponsorineuvotteluissa kuin lenkkipoluilla. Ainakin toistaiseksi taloudelliset tukijat ovat suhtautuneet uusiin projekteihin ja raharuinauksiin ihan myönteisesti.

Ilman sponsoreita seikkailujuoksujen, vai olisikohan retkikunta parempi sana, järjestäminen on melko mahdotonta, sillä on tässä tuhlattu jo ainakin muutama mersu eri puolille maailmaa:-) Seuraavan juoksun budjetti onkin jo lähempänä Ferraria…

Mihin sitä rahaa oikein valuu? Kalaharin halkijuoksun suurin kuluerä oli logistiikka, johon kuuluu mm.kuljetuskalusto ja miehistö. Kaksi tukitiimimme henkilöä ajoi puoli vuotta ennen juoksua koko Kalaharin halki ja katsoi meille etukäteen sellaisen reitin, joka on mahdollistaa juoksemisen.Itse asiassa paikallinen tukitiimi ehdotti ensiksi meille reittiä, joka olisi kulkenut Trans-Kalahari Highwayn välittömässä läheisyydessä. Sanoin kohteliaasti, että hypätkää kaivoon ja katsokaa meille mahdollisimman villi reitti, joka edustaa Kalaharia parhaimmillaan..ja sellaisen me myös saimme!

Tämän lisäksi kuluja nostivat erilaisten lupien hankkimiset, sillä esimerkiksi luonnonsuojelualueilla on oltava luvat kunnossa tai muuten juoksut on ohi. Tukitiimillmme meni kohtalaisen paljon aikaa selvittääkseen paikallisille viranomaisille, että kolme valkonaamaa haluaa juosta autiomaan halki. Hei eivät uskoneet korviaan..kuka sitä nyt haluaa juosta kuumassa korvessa, kun autotkin on keksitty?

Kohtasimme 1000 kilsan juoksun aikana useasti armeijan henkilökuntaa tai muita viranomaisia, jotkä penäsivät meiltä lupia. Onneksi kaikki asiat olivat meidän puolelta kunnossa.

Retkikunnan suunnittelu on pitkä projekti ja se vaatii pilkun tarkan suunnittelun, jotta voimme fokusoida kaiken tarmon ja energian itse suoritukseen.

Kuten sanoin, niin vuoden 2011-2012 sponsorineuvottelukierros on lähtenyt hienosti käyntiin ja uskon, että viimeistään huhtikuun alussa voin kertoa kaikkien tukijayritysten nimet. Sen verran voin paljastaa, että yhteistyö maailman parhaan ja kestävimmän tietokoneen Panasonic Toughbookin kanssa jatkuu myös jatkossa!

http://www.toughbook.eu/fi

Matkatoimisto Aventura järjestää tänään Lönnrotinkadun toimistollaan tilaisuuden kaikille asiakkaille, jotka osallistuvat kevään Nepalin vaelluksille. Lähden Kirsin kanssa 19.3.kohti Annapurnan polkuja ja toimin myös ko.vaelluksen matkanjohtajana. Minulla on Nepalissa käytössä pääsherpa, joka on joko hyvä ystäväni Tirtha Maski tai Durkha-niminen mukava heppu. Tämän lisäksi meillä on useita muita sherpoja, jotka kantavat asiakkaidemme kantamuksia viiden päivän vaelluksen aikana. Kukin vaeltaja kantaa mukanaan ns.päiväreppua, johon voi pakata esim.hieman murkinaa ja tietenkin kameran, sillä maisemat ovat huikaisevan hienoja.

Juoksen lauantaina kaksi lenkkiä; aamulla 10-12 kilsaa ja iltapäivän lenkin pituus määräytyy sen mukaan, mihin aikaan kotiudun Aventuran vaellusinfosta.

Sunnuntaina on vuorossa viikon pidempi lenkki, noin 25 kilsaa.