Tälle päivälle sovittu sponsoripalaveri siirtyi huomisaamuun.  Tämä antoi hyvän syyn justeerata päivän treeniagendaa, joten aion juosta tänään kaksi lenkkiä yhden sijasta.

Viime vuosikymmenen (-ja tuhannen) kesätreenit pitivät usein sisällään kaksi ja jopa kolme juoksuharjoitusta päivää kohden. Tuolloin lenkiltä palautumista edisti päivittäinen saunominen ja uiminen vanhempieni kesämökillä, jossa vietimme Kirsin kanssa lähes kaiken vapaa-ajan.

Juoksen aamulla noin 10 kilsan lenkin ja teen matkan varrella muutamia lihaskuntoa kehittäviä liikkeitä. Tähän tarjoaa hyvän mahdollisuuden Hanikan luontopolun jumppapaikka, jossa voi vetää leukoja ja tehdä vatsa-ja selkälihasliikkeitä. Juoksen illalla toisen lenkin Kiurun Paulin kanssa.

Austalialainen “The Sydney Morning Herald” käsitteli mielenkiintoista aihetta artikkelissaan “Catch her if you can”.

Nature-niminen lehti ennusti 1980-luvun puoliväissä, että naiset juoksevat maratonin (jossain vaiheessa) vähintään yhtä lujaa kuin miehet. Tälle ennustukselle on käynyt yhtä hyvin, kun eräälle (tuolloin) nuorelle media-alalla toimineelle miehelle, joka lausahti Seiska-lehden ensimmäisen numeron nähtyään, “ei elä kauan”. Kyllä, se olin minä.

Nykyinen miesten maratonin ennätys on 2.03.59 (Haile Gebreselassie) ja naisten ennätys on Paula Radcliffen 2.15.25 eli eroa on yli 11 minuuttia.

Nature-lehden ennustus perustui siihen, että 1970-luvulta alkanut naisjuoksijoiden kiinnotus maratonia kohtaan kasvoi voimakkaasti ja samalla ennätyksiä murskattiin jatkuvalla tahdilla, kunnes Radcliffe juoksi vuonna 2003 Lontoon maratonilla voimassa olevan maailmanennätyksen.

Ausralialaisella professorilla Martin Thompsonilla on muutama selitys, miksi naisten maratonajat eivät ole (ainakaan toistaiseksi) lähentyneet miesten aikoja. Miehillä on korkeammat hemoglobiiniarvot, jonka avulla lihaksiin kulkeutuu enemmän happea.

Ohessa lehtiartikkeli.http://www.smh.com.au/executive-style/fitness/catch-her-if-you-can-20110628-1gobc.html

Maratonia pidemmillä matkoilla, ns.ultramaratoneilla, naiset ovat saavuttaneet miehiä todella paljon. Ultramaratonin emämaassa, Yhdysvalloissa, naiset pistävät miehille erittäin hyvin kampoihin ja mm.Pam Reed-niminen juoksija on voittanut kaksi kertaa ehkäpä jenkkien arvostetuimman 217 kilometrin ultramaratonin Badwaterin.

Pam Reedillä on sukujuuret Suomessa, joten voihan sekin olla yksi selittävä tekijä:-)