“Hyvin menee”

/in /by

Maratonien ja muiden juoksukisojen suosio on saanut myös yhä useampia ihmisiä katujen varsille kannustamaan tuttuja ja tuntemattomia juoksijoita kohti maaliviivaa. Jos on kannustajien määrä kasvussa, niin myös kannushuutojen kirjo on valtaisa. “Hyvin menee, hyvältä näyttää”-huudot kaikuvat viimeisillä voimillaan hoipertelevan juoksijan korviin. Olen nähnyt juoksijan purskahtava nauruun (vai olikohan se sittenkin itkua..) kuullessaan muunneltua totuutta. Chicago Tribune kirjoitti tsemppivinkkejä vilisevän artikkelin meille kannustajille..ja miksei kannustettavillekin.

 http://www.chicagotribune.com/health/sc-health-0907-fitness-marathon-20110907,0,4679495.story

Olen saanut kokea mieleenpainuvaa kannustusta menneiden vuosien aikana. Etelämantereella leirimme kokki lupasi leipoa minulle suklaakakun, jos jaksan juosta 100 kilometriä. Se on parhaalta maistunut kakku, jota olen syönyt. Sain Pohjoisnavan juoksun ja pyöräilyn aikana leirimme pienestä keittiöstä lätyn, joka ehti valitettavasti muuttua jääkalikaksi ennen kun sain sen käsiini.

Maanantai oli treenivapaa päivä. Sain päivän aikana monipuolista liikuntaa, sillä tein rästiin jääneitä pihahommia usean tunnin ajan. Juoksen tiistaina ns.normilenkin eli 15 km.

Uusia tuulia..

/in /by

Syksyn harjoitteluun on tulossa pieniä muutoksia. Tavoitteena on pitää juoksukilometrit ennallaan, mutta lihaskuntoa tulee alla olevasta syystä johtuen, treenattua entistä enemmän.

Olemme asuneet Espoon Hannusjärvellä (lähes)päivälleen 14 vuotta ja viihtyneet alueella erittäin hyvin. Kävin pikkupoikana pelaamassa jääkiekkoa läheisen järven jäällä, joten siteet nykyiseen asuinseutuun ovat vahvat. Minulle ei tule mieleen näin mukavaa asuinpaikkaa …yhtä poikkeusta lukuunottamatta.

Olemme muuttamassa syksyn aikana Espoon Saunaniemeen. Tuleva kotimme sattuu olemaan myös entinen kotini, sillä talo on ollut vanhempieni omistuksessa n. 30 vuoden ajan.

Juoksijan silmin katsottuna tuleva muuttorumba tietää siis lisääntynyttä lihaskuntotreeniä:-)

Maanantai on, perinteitä kunnioittaen, treenivapaa päivä. Juoksin sunnuntaina 2 tuntia ja se saattoi olla tämän vuoden viimenen noin 20 (+) asteessa juostu lenkki. Ainakin Suomessa.

“Extremeä”

/in /by

Ei ole helppoa..ainakaan elää ilman titteliä. Minua on haastateltu viime vuosien aikana muutamaan otteeseen mm.telkkarissa ja siinä yhteydessä minulta on kysytty “mitä titteliä sinusta käytämme?”. “Pistä vaikka juoksija”. Kun katson (turhamaisuuttani) ohjelman jälkikäteen, niin tittelinä voip olla ihan mitä vaan. Pahimmillaan se on ollut “Extreme-Juoksija”.

Minulle sana “extreme” edustaa (tässä yhteydessä) jotain hölmöilyyn viittaavaa toimintaa.  Napa-alueilla, korkeilla vuorilla ja aavikoilla vierailee vuosittain ihmisiä, jotka eivät palaa ikinä takaisin ihmisten ilmoille.Heidän asennettaan voisi kutsua sanalla “extreme”, jolloin toimintaa ohjaava tekijä voi olla vaikkapa pullistelu a´la “mä oon kova jätkä”. 

En suosittele olemaan kova jätkä esim.etelämantereella, jossa luonnon voima nousee sellaisiin mittasuhteisiin, ettei sitä voi ymmärtää, jollei siellä ole itse kokenut.  Luontoa vastaan ei voi eikä kannata taistella.

En käytä käyntikortissani titteliä. Minulla on kortissa oma valokuva:-)

Englantilaisella tutkijalla on edessään mielenkiintoinen hanke. Hän aikoo elää ilmatiivissä boksissa 48 tuntia. Jos olette kiinnostuneita tietämään, miten hän aikoo saada happea kahden vuorokauden aikana, niin piipahtakaa BBC:n sivulla.

http://www.bbc.co.uk/news/uk-england-14843911

Juoksen tänään noin 20 kilsan lenkin.