Olen jo aiemmin kirjoittanut naisista, jotka pärjäävät erittäin hyvin extra-pitkillä juoksumatkoilla. Yhdysvaltalainen Pamela (Pam) Reed on yksi heistä. Hän on voittanut 2 kertaa arvostetun Badwaterin ultramaratonin, joka on pituudeltaan 217 km ja kisa käydään äärimmäisen hankalissa olosuhteissa Californian “Death Valleyssä”. Reedin osakkeita nostaa tieto, että kisassa olivat mukana USA:n huippu-ultrajuoksijat (2002-2003).
Oheisessa artikkelissa haastatellaan maailman parasta naistriathlonistia Chrissie Wellingtonia, josta tuli vahingossa triathlonisti. Hän osallistui vuonna 2001 Lontoon maratonille, koska oli lihonut ja halusi pudottaa painoa. Juoksu meni odotettua paljon paremmin ja hän sai siitä intoa harjoitella lisää. Ensimmäinen triathlonkisa meni ensi metreiltä aivan mönkään ja kisajärjestäjien piti noukkia hänet vedestä. Loppu on historiaa. Ensimmäinen kisa lajin arvostetuimmassa kisassa Havaiin Iromanissa oli suksee ja hän pesi kaikki lajin huippunaiset.
Mielestäni Wellingtonissa on sitä mitä tarvitaan tullakseen maailman parhaaksi. Asennetta, itsekuria, pitkäjänteisyyttä, suunnitelmallisuutta, työtä, työtä…Menestys ei tule ilmaiseksi. http://www.guardian.co.uk/sport/2011/jan/02/chrissie-wellington-interview-iron-lady
Juoksin lauantaina peruslenkin 17 kilsaa ja tänään sunnuntaina pistetään hieman paremmaksi. Käyn poikkeuksellisesti lenkillä myös maanantaina, kysessä on n.20 kilsan yhteislenkki ystävän kanssa.
Olen luennoimassa ensi viikon lauantaina Valkeakoski-opistolla klo.13.00-13.45 , jonka jälkeen lähden lenkille hyvän ystäväni Pauli Kiurun kanssa. Jos olet maisemissa, niin tule kuuntelemaan “Unelmasta toteutukseen -miten juoksin 1000 kilsaa Kalaharissa” -luentoa ja lähde kanssamme kevyelle yhteislenkille. Tilaisuus on maksuton (oheisessa kutsussa on luennon pituudeksi merkitty 13.00-14.30..ei pelkoa, se on vaan 45 minsaa)http://www.valkeakoski.fi/portal/suomi/tapahtumakalenteri/?event=6736&view=day&year=2011&month=1&ocyear=2011&ocmonth=1&ocday=15&org=yleiset&ocweek=
