Geeni

/in /by

Eilisessä Hesarissa julkaistiin mielenkiintoinen tutkimus.

“Normaalisti laboratoriohiiret juoksevat vain pienen hetken, mutta tietyn geenin puuttuminen saa ne juoksemaan tuntien ajan väsymättä joka yö. Muunnokset samassa geenissä selittävät luultavasti myös osan ihmisten eroista kestävyysurheilussa”.  Lehden otsikon mukaan “geenin puttuminen tekee kestävyysjuoksijan”. Tämä varmaan kumoaa uskomuksen, jonka mukaan “ruuvin puuttuminen tekee kestävyysjuoksijan”..:-) http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus+Geenin+puuttuminen+tekee+kest%C3%A4vyysjuoksijan/1135267962379

Olen juoksennellut kohtuu hissukseen kuluvan viikon aikana. Tavoitteena oli pudottaa juoksukilsat puoleen edellisestä 150 km viikosta, mutta en taida tässä tavoitteessa ihan onnistua. Tänään oli ihan pakko juosta 20km ja jos keli jatkuu näin helteisenä, niin kyllä minä huomennakin sen saman lenkin juoksen. Tämä kuumuus on arktiselle aavikojuoksijalle niin suurta herkkua, että tilaisuus tekee varkaan.

Hankin pari päivää sitten 2 kiloa heraproteiinia, jonka avulla lihakset palautuvat rasittavista harjoituksista entistäkin paremmin. Juoksen aika paljon hiekkateillä. Hiekka on juoksualustana kaikin puolin (lähes) täydellinen, mutta siinä tahkoaminen kuluttaa enemän energiaa. Mitä pehmeämpää hiekkaa, sitä enemmän juoksija joutuu käyttämään etenemiseen lihasvoimaa ja energiaa. Tästä syystä olen päätynyt käyttämään joitakin lisäravinteita, kuten heraproteiinia.

Suolammella

/in /by

Vietin pääosan torstaipäivästä Juoksijan toimituksessa, jossa minulla oli muutama työpalaveri. Sen jälkeen hyökkäsin Villen kanssa Nuuksion mäkien kimppuun. Lähdimme matkaan Pirttimäestä ja suuntasimme askeleet kohti Solvallaa. Lämpömittari näytti +28 astetta,  joten meidän ei tarvinnut tehdä sen kummempia lämmittelyjä ennen lenkin alkua. Juoksimme 6 kilsaa jyrkkiä ylä-ja alamäkiä kohti Solvallaa, jonka jälkeen käännyimme takaisin.

Paluumatkalla Pirttimäkeen Ville huomasi pienen suolammen ja kuin yhdestä suusta huusimme “uimaan” ja pienen polkujuoksun jälkeen pulahdimme hieman suolta tuoksahtavaan lampeen. Meikäläinen oli niin innoissaan, että en viitsinyt edes ottaa vaatteita pois vaan pomppasin Villen perään yli 25 asteiseen veteen. Onneksi shortsien takataskussa olleet avaimet eivät hukkuneet suon pohjaan.Siinä killuttelimme aikamme, jonka jälkeen oli aika ottaa loppukiri kohti Pirttimäkeä.Olipa hieno 12 kilsan lenkki!

Tähän loppuun pieni kevennys…Yhdysvaltalainen Jose Escobar varoitti juoksulenkkinsä aikana vastaan tulevia autoilijoita käsimerkeillä edessä odottavasta nopeusratsiasta. Escobarin olisi kannattanut pitää kädet 90 asteen kulmassa (=käsien juoksuasento), sillä poliisi pidätti hänet ja passitti kaltereiden taakse. Lue täältä lisää…  

 http://www.ktsm.com/local/police-arrest-jogger-after-he-warns-drivers-of-speed-trap

Superia

/in /by

Kuten oheinen Ylen nettisivulta bongattu uutinen kertoo, niin Suomen luonnossa on (varsinkin nyt) paljon terveellistä ja ilmaista superruokaa, mm.mustikkaa yllin kyllin. http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/07/suomen_luonnossa_on_paljon_superruokaa_2730148.html

Elintarvikkeiden supervoimat ovat välillä yllättäneet myös vallanpitäjät. Viimeksi tämän sai kokea mediamoguli Rupert Murdoch, joka vältti (ainakin toistaiseksi) kakkutuomion (naamalle) vaimonsa ripeyden johdosta.

Olen myös itse saanut kokea kakun (suklaa-) ihmeellisen voiman. Juoksin joitakin vuosia sitten Etelänapamantereella 100 kilometriä ja leirimme kokki piti “tempaustani” niin kreisinä, että hän lupasi leipoa minulle suklaakakun, mikäli onnistun tavoitteessani.Liekö kakun himo vai mikä, mutta saavutin 100 kilometrin unelmani ja heti kisan jälkeen kokki toi eteeni ison kimpaleen minulle leivottua suklaakakkua.  Ai että maistui hyvälle.

On tässä pikkuisen urheiltukin. Juoksin keskiviikkona hieman reilu tunnin lenkin. Tänään on vuorossa mäkijuoksua Nuuksiossa/Pirttimäessä ystäväni Villen kanssa.Ennakoin hikistä urakkaa, sillä keli on jo näin aamusella (9.00) kuuma ja kostea.