Joulurauhaa

/in /by

En muista milloin viimeksi on ollut näin hektinen jouluviikko. Kiireen syyttävä sormi ei osoita joulua, vaan näitä Saharajuoksun järjestelyjä.  Aaavikkojuoksun eräs kettumaisimpia piirteitä ovat erilaiset lupa-anomukset , joita lähetämme solkenaan eri puolille pohjoista Afrikkaa.

Vielä viikko takaperin lupa-asiat olivat kinkkisessä asennossa, mutta tänään tulleen tiedon mukaan tilanne on jo paljon parempi (ne kuuluisat viimeiset sanat..).

Kaiken kärvistelyn keskellä olen muistuttanut itselleni, että nämä kommervenkit ovat kerryttäneet toimittaja Juhalle hyvää materiaalia ensi keväänä ilmestyvää kirjaa varten.

No on tässä urheiltukin. Juoksin noin 15 kilsan lenkin. Mikäli pääsemme kohti Saharaa jo tammikuun ensimmäisellä viikolla, niin juoksentelen vielä joulupyhien jälkeen viikon ja sitten koittaa parin päivän lepo ennen kun Saharan aurinkoloma alkaa.

Varusteista

/in /by

Etenkin näin juoksumatkan alla saan vastata monenlaisiin kysymyksiin. Yksi yleisin on..tulitko juosten?

Ehkapa eniten saan vastattavakseni kysymyksiä, jotka koskevat varusteita. Kuinka monet kengät otat Saharaan mukaan? Vastaus, ainakin neljät. Sukkia lähtee yli 30 paria. Paitoja lähtee niin paljon kuin kaapista löytyy. Juoksushortseja 3 kpl ja kahdet pitkikset. Juoksutakkeja pitää olla kahdet, sillä aamuisin voi olla pahuksen kylmää..jopa pakkasta, sanoi eräs mauritanialainen aavikkokettu.

Pipoja varaan mukaan ainakin kaksi paria, samoin sormikkaita. Illalla on sen verran kalsa, että toppatakki on ihan must. Varsinkin juoksun jälkeen iskee kylmy ja vilustumisen vaara on silloin suurimmillaan. Olisi varmaan ihan paikallaan pakata myös merinovillaiset alusasut, sillä ne lämmittävät eivätkä haise-edes viikkojen käytön jälkeen.

Muista varusteista voi mainita otsalamput, joita varaan kaksi kpl (Petzl) ja paljon sormipattereita. Aion ottaa jonkun kirjan mukaan. Kalaharissa luin erästä 300 sivuista vuorikiipeilykirjaa yhteensä noin 12 sivua. Ehkäpä 20-sivuinen kirja riittää tällä kertaa.

Otan messiin myös kotimaisia puuroaineksia ja kyytipojaksi kuivattua mustikkaa (jauhe). Lisäksi kassiin solahtaa purkki suolasekoitusta,jota käytin myös Kalaharissa.

Ehkäpä tärkein varuste on vaseliini, jota ilman en tule toimeen. No way. Käsidesiä,on oltava, sillä hygieniasta on pidettävä hyvää huolta. Myös erilaisia desinfioivia pyyhkeitä on otettava mukaan, sillä suihkuun ei todennnäköisesti ole mahdollisuutta 35 päivän aikana.

Käyn varusteita tarkemmin läpi ennen lähtöä.

Juoksin sunnuntaina 2h lenkin. Kunto on nousussa..tai en tiedä onko “kunto” nyt oikea sana, ehkäpä jalkojen hermotus on vaan paremmassa kunnossa, kuin pari viikkoa sitten. Tuolloin askel oli löysä, nyt siinä on napakkuutta.

Maanantai on juoksuvapaa päivä.

Juoksijan kaste

/in /by

Juoksin lauantaina pitkähkön asvalttilenkin pitkin Espoonlahtea ja välillä poikkesin myös Kirkkonummen puolella.

Testasin samalla upouusia Niken kenkiä ja Bridgedalen sukkia. Molemmat toimivat erinomaisesti.

Mainitsin viime viikon Ylen haastattelussa käyttäväni Saharassa jopa kaksi tuntia varpaiden hoitoon. Kuluneiden viikkojen aikana olen käyttänyt siihen yhteensä kaksi minuuttia ja jälki on se mukaista.

Eilisen lenkin jälkeen tepastelin pitkin asuntoa ja huomasin, että lattialla on verisiä tassunjälkiä. Ihmettelin niitä hetken ja lähdin katsomaan missä kaikkialla niitä löytyy.

Kuten yleensä, niin syyllinen löytyy peiliin katsomalla ja niin tälläkin kertaa. Riisuessani (mustat)juoksusukat näin punaiseksi värjäytyneet varpaat. Suihkun jälkeen oli aika tehdä kynsien leikkausoperaatio ja sen jälkeen oli otettava rätti kauniiseen käteen.

Uudet sukat ja kengät saivat siis varsinaisen juoksijan kasteen.