Alaston munkki

/in /by

Piipahdin Outside-lehden nettisivuilla ja bongasin sieltä varsin eriskummallisen uutisen. Miltäköhän se tuntuisi, jos kesken maastojuoksulenkin törmäisi alastomaan mieheen, joka kaiken kukkuraksi sopertelee sekavia? Eräs saksalainen tietää sen, sillä hän tapasi patikkareissullaan aatamin asuiseen mieheen, joka myöhemmin paljastui munkiksi, joka oli eksynyt metsään. Hän oli ilmeisesti syönyt pahimpaan nälkäänsä marjoja, jotka osoittautuivat myrkyllisiksi.

Marjoissa oli sen verran potkua, että ne aiheuttivat miehelle hallusinaatioita ja se selittääkin sekavat puheet. Saas nähdä milloin paikalliset huumehörhöt  ryntäävät paikalle marjasankoineen…

http://www.thelocal.de/society/20120911-44897.html

Meikäläinen saa kyllä parhaat kiksit kotimaisista mustikoista! Tein maanantaina tunnin verran kustopiiriharjoitusta, johon kuului myös 3,5km soutua. Juoksin tiistaina tunnin lenkin ja teen vielä myöhäistreeninä pari kilsaa soutua.

Juoksun suosio

/in /by

Juoksun suosio on ollut melkoisessa myötätuulessa koko 2000-luvun ajan eikä sille näy loppua. Myös (jo)41-vuotta ilmestynyt Juoksija-lehti on saanut oman siivunsa lajin kavusta. Tämä käy ilmi tuoreimmasta Kansallisesta Mediatutkimuksesta, joka mittaa aikakaus-ja sanomalehtien lukijamääriä. Uusimman tutkimuksen mukaan Juoksijaa lukee peräti 102.000 suomalaista.

 http://www.juoksija-lehti.fi/

Juoksin sunnuntaina pari minsaa alle 2h lenkin. Sain lenkin viimeiselle tunnille kovan kirittäjän, sillä tapasin Järvikylän maalaismaisemissa tutun juoksijan Jouni Isolan. Jatkoimme siitä matkaa yhdessä ja siinä samassa meikäläisen leppoisaan sunnuntaijuoksuun tuli uusi vaihde päälle. JUoksin ekan tunnin käsijarru päällä noin 5.20 km vauhtia, mutta jälkimmäinen tunti hilpaistiin jo aikaan 4.20-4.30/km.

Maanantai menee normisysteemillä eli juoksulepoa. Teen tosin muutaman lihaskuntotreenin = soutua ja sen sellaista.

Sporttipäivä

/in /by

Lauantai oli viimeisen päälle hyvä sporttipäivä. Juoksin aamulla 2h03 minuttin lenkin. Reitti kulki Saunaniemestä Kauklahteen, josta suunnistin kohti Espoon keskusta. Paikka tunnetaan myös nimellä Suna. Kukakohan senkin nimen on keksinyt? Ehkä joku sananikkari, jolla on ollut viimeinen työpäivä kaupungin palveluksessa (Suna=An..).

Espoon keskuksessa on parasta se, että siitä pääsee näppärästi Keskuspuistoon. Juoksin sieltä Puolarmaariin ja kohti Nöykkiötä, jossa vietin ison osan lapsuusvuosista. Sieltä matka jatkui kohti Kaitaata ja Kivenlahtea, josta juoksin kotiin. Päivä jatkui liikunnallisissa merkeissä. Harava heilui ainakin tunnin ajan ja ehdin tehdä myös lapiohommia yli 1,5 h.

Käytän juoksusukkina Bridgedalea, sillä niiden laatu on priimaa. Käytössäni on edelleen niitä samoja sukkia, joita minulla oli Kalaharin (1000 km) ja Saharan (1609 km) halkijuoksujen aikana. Sukat ovat edelleen täydessä iskussa. Uskomatonta!