Pihaltamme kaadettiin pari päivää sitten muutama iso puu. Pidin eilen juoksuvapaan päivän, koska pistin paukut risusavottaan, joka jatkuu myös tänään (ja vielä monena muunakin päivänä..).

Teen kuitenkin lyhyehkön, noin tunnin juoksutreenin. Aion juosta ennen Grönlantiin lähtöä vielä muutaman lumikenkälenkin ja se on sitten siinä.

Katsokaapa illan Urheilukatu 2,. Yle oli kuvaamassa Gregiä ja minua helmikuun 1.viikolla Pyhällä ja eiköhän kuvissa vilahda myös Jens Erik, joka oli melko rapakunnossa treenileirimme aikana.

Hänellä oli takanaan pitkähkö flunssakausi ja mies yskikin aika pahasti ja kuorsasi öisin, joten siinä metelissä emme nukkuneet Gregin kanssa minuttiakaan.

Hän hiihti meidän perässä ensimmäiset 24 kilsaa, mutta happi ei kulkenut, joten hän oli jatkuvasti meitä selvästi jäljessä. Sovimme sen jälkeen, että Jens Erik seuraa  treenejämme lumikelkan satulasta käsin.

Toivottavasti tiimimme säilyy Grönlannissa terveenä. Kuten Hesarin haastattelussa sanoin, niin eka viikko eli noin 200 kilsaa on ratkaisevan tärkeä. Jos selvitämme sen pätkän ilman jalkavammoja ja kröhää, niin olemme vahvoilla.

Aikaisempien retkikuntien kokemukset osoittavat, että kroppa pistää hanttiin ensimmäiset 7 päivää, sillä rasitustaso nousee tuona aikana normaalia selvästi korkeammaksi. Sen jälkeen keho alkaa  tottumaan päivittäiseen rääkkiin.

Oma juoksuni parani merkittävästi mitä pidemmälle Kalaharin ja Saharan halkijuoksut etenivät.