Tervehdys aavikolta. Kirjoitan viestiä leiristämme, jossa pauhaa melkoinen hiekkamyrsky. Tietokoneen näppäimiä peittää parin sentin kerros hiekkaa, vaikka olen teltan suojissa. Onneksi käytössä on Panasonic Toughbook, jonka pitäsi kestää nämäkin olosuhteet hyvin.

Hiekkaa lappaa sisään melkoisella voimalla ja kaikki varusteet ovat ihan hiekan peitossa.

Sääolot ovat yksi aavikkomatkailun kiinnostavista puolista. Vielä aamulla juoksin täydellisissä olosuhteissa. Otimme paljon valokuvia, sillä eteemme tupsahti hienoja (valkoisia)dyynejä akaasipuineen päivineen. Olen ihan nuts/bananas näihin kikkarapuihin, jotka muistuttavat kotoisia pieniä käkkärämäntyjä, joita näkee mm.rannikolla.

Pienen levon jälkeen lähdin juoksemaan 2 kilsan osuutta, kun aivan sormia napsauttamalla keli muuttui täysin. Poissa oli kirkas sää ja tilalle tuli nopeasti yltyvä (myötä-)tuuli, joka kehittyi pian myrskyksi.

Takana on nyt 12 juoksupäivää ja hieman päälle 600 juoksukilsaa. Rakot on, ainakin toistaiseksi, voitettu. Tarkkana saa tässä kuitenkin olla. Iltapäivän osuudella oli paljon löysää hiekkaa, jota tulvi kenkään.

Olen menettänyt (vasta) yhden kynnen. Se on oikean jalan pikkuvarpaan kynsi. Se joutikin mennä, nyt olo on monta grammaa kevyempi.

Olen käyttänyt juoksuvarusteena Niken kompressiohousuja. Ne toimivat ihan kuten tukihousut eli pitävät miehen kasassa, kun voimat loppuvat:)
Housut ovat niin kireät, ettei niihin mene esim. hiekkaa sisään. Toisaalta, ei sieltä tule mitään uloskaan…

Täällä ollaan ihan hyvissä voimissa ja jollemme huku hiekkaan kuluvan illan yön aikana, niin lähdemme huomenna jahtaamaan uusia ja entistä hienompia kokemuksia.

Kyltti kertoo seuraavan määränpään. Se iso määränpää odottaa Saharan toisella laidalla.