Siivekkäitä ystäviä

/in /by

Olen saanut useita pieniä ystäviä 750 juoksukilometrin aikana. Kärpäset seuraavat minua herkeämättä. Ei ihme. Viimeisestä suihkusta on jo yli 15 päivää. Varsinkin varpaat ovat pikku siivekkäiden jatkuvan tarkkailun kohteena. Siellä kasvanee kaikkea pientä rihmastoa, joten ei ihme.

Lohdullista sen sijaan on se, ettei taivaalla ole näkynyt korppikotkia, kuten
toissavuonna Kalaharissa…

Juoksin tänään tähän asti nopeimman osuusajan. Matka kulki ajoittain jopa 5.40 km-vauhtia. Aamupäivän träkays jäi valitettavasti tekemättä, sillä Nokian puhelimen akku jäi valitettavasti lataamatta. My mistake.

Launataina tuli kilometerejä noin 54. Juoksen seuraavinakin päivinä hieman yli 50-kymppisiä. Sehän on kuin pankkiin panisi.

Juttelin eilen Kirsin kanssa ja sieltä tuli tietoa lumitilanteestakin. Koettakaa pärjätä. Lähetän tähän blogin loppuun kiitokset isälleni, joka on jeesannut Kirsiä lumitöissä.

Kaksi viikkoa takana

/in /by

Tervehdys tuuliselta aavikolta. Olen jolkotellut Saharan pohjoisosasta kohti etelää nyt kaksi viikkoa. Matkamitari näyttää karvan yli 700 kilsaa.

Viime yö oli (taas) tuulinen ja saimme varsinkin aamuyön aikana reilusti lisää hiekkaa beduiinitelttaamme. Vielä viisi minuuttia ennen juoksuni alkua ulkona pauhasi, mutta aloittaessani 50 kilsan osuutta tuuli tyyntyi muutamassa sekunnissa. Käsittämätöntä!

Juoksu sujui oikein hyvin ja varsinkin viimeinen 20 kilsaa tuli hienosti melko messevän myötätuulen avittamana.

Olemme leiriytyneet yöksi kanjoniin, jota ympäröi useita pienia vuoria ja kukuloita. Lähden vielä lyhyelle patikkaretkelle, kunhan saan nämä kirjoitushommat alta pois.

Huomenne on edessä taas uudet kujeet. Palataan asiaan, kun 750 km on taulussa.

Ei muuta kuin päättäväisesti matkaan taas kerran.

Kohti etelää todistajien läsnäollessa

/in /by

Jalat vievät kohti etelää yhä vähintään 50 kilometrin päivätahtia. Tänään hurahti 51.
Aamu aavikolla oli (olosuhteisiin nähden..) melko viileä, +10 astetta. Päivällä hiki kihosi taas sitten tuttuun tapaan.
Sain tiimin pojilta kuittia istuessani jalat levällään aamiaispöydässä, koska kovia kokeneissa kompressiohousuissa on melko paljastava reikä. No foto available…
Mikäli onni suosii ja Kirsi pääsee seuraamaan juoksun viimeistä viikkoa Mauritaniaan, niin hän tuo esteettisemmät byysat mukanaan. Kiitos kuuluu etukäteen myös hyvälle ystävälleni Rinteen Kajtsulle/Nike Finland.

Meikäläinen on lompsinut pitkin aavikkoa nyt (jo) pyöreesti 650 kilsaa. Matkantekoani todistavat paitsi retkikunnan jäsenet, kuvaan ikuistetut erämaan laivat. Kamelit voivat painella pitkin Saharaa jopa kuukausitolkulla tankkaamatta välillä. Minun on syytä hörpätä suoloilla terästettyä vettä litran verran tunnissa. Kyttyrän puutteessa olen turvautunut Camelbackiini.
Vielä on pitkä siivu edessä, mutta kyllä se tästä. Tämän takiahan tänne tultiin.

Yksikyttyräiset eivät tykänneet kyttyrää nähtyään Saharan halkijuoksijan.