Olen kirjoittanut ja puhunut “Leave No Trace” -aiheesta vuosien aikana kymmeniä kertoja enkä aio lopettaa.
Seison muutaman muun henkilön kanssa ihan kirjaimellisesti maailman katolla, 90 astetta 0 minuuttia 0 sekuntia pohjoista leveyttä.
Vuosi on 2007.
Meillä kaikilla on kädessämme oman maamme lippu. Jokainen haluaa jättää lippunsa muistoksi käynnistään.
Minä isken oman lippuni hankeen. Otan siitä kuvan ja nappaan ainoana henkilönä lipun mukaani.
Muut liput jäävät sinne. Se harmittaa, mutta pidän suuni kiinni.
Leave No Trace. Älä jätä jälkiä missä ikinä kuljetkin.. Pohjoisnapa ei tehnyt tästä poikkeusta.
Arabian niemimaan aavikoilla näkyy roskia siellä sun täällä. Saudi Gazette haastatteli minua ja kysyi, että “mikäs on sun juoksun teema”.
Vastasin, että “To raise awareness for need to protect vulnerable environment by inspiring people to enjoy deserts responsibly and in a sustainable way. Leave no trace!”.
Toimittaja oli asiasta tosi ihmeissään, joka kertoo tarpeesta pitää “Leave No Trace”-teemaa vahvasti esillä.
Eräs ensimmäisistä Outdoor-vaatemerkeistä, joka oli ihan aidosti kiinnostunut jättämästään ekologisesta jalanjäljestä oli Patagonia.
Luin ko.firman perustajan Yvon Chouinardin kirjan “Let my people go surfing” jo toistakymmentä vuotta sitten.
No, mitä Patagonia edellä, niin muut tulivat perässä. Kilpailijat huomasivat, että Patagonian tuotteet käyvät kaupaksi kuin häkä.
Outdoor-vaatteiden ostajat ovat keskimääräistä enemmän kiinnostuneita siitä, mitä kudetta niskaansa vetävät.
Tänä päivänä Patagonian ekologinen etumatka muihin Outdoor-brändeihin on kaventunut, mikä oli myös Yvon Chounardin tavoite.
Nykyään monet muutkin valmistajat käyttävät vaatteissan luomupuuvillaa, kierrätettyjä kuituja tms. .
Kyse ei ole pelkästään viherpesusta vaan uskoakseni aidosta halusta vaikuttaa siihen, että kunkin tuotteen ekologinen jalanjälki olisi mahdollisimman pieni.
Tiimimme tulee paukuttamaan Leave No Trace -ajatusmaailmaa entistä ponnekkaammin tämän ja tulevien vuosien aikana.
