Tänään oli hieno päivä. Sain juosta iltapäivän lenkin auringon paisteessa ja testasin samalla Grönlantiin lähteviä aurinkolaseja. Käytämme Gregin kanssa Julbo-merkkisiä laseja. Jäätiköllä on käytettävä jatkuvasti laseja, jottei lumisokeus yllätä.
Tapasin tänään myös Saharan veljiä lounaan merkeissä. Ilman heitä Saharan halkijuoksusta ei olisi tullut mitään!
Päivän lenkki oli pituudeltaan 1h40 minuuttia. Keskiviikkona teen tuplatreenin, johon kuuluu juoksun lisäksi soutua ja fillarointia.
Kävin aamulla klousaamassa uudet yhteistyösopimukset Icepowerin ja Wrangen kanssa. Icepower on jo vanha tuttavuus, sillä teimme yhteistyötä jo Kalaharin halkijuoksun aikana. Wrange on suomalainen kuntoilualan yritys, joka kuuluu nykyään Fysioline-konserniin kuten Icepowerkin.
Aion jatkossa käyttää Wrangen edustamia kuntoilulaitteita, joista esimerkkinä vaikkapa vatsa-ja selkälihaslaite ja odtan innolla myös nyrkkeilysäkin saapumista tänne Saunaniemeen.
Maanantai on perinteisesti juoksuvapaa päivä, niin tämäkin. Tein noin 1,5h kävelylenkin ja aion vielä herkistellä illan aikana jalkoja kevyellä fillari-ja soutulenkillä.
Luin viime viikolla Jim Collinsin ja Morten T.Hansenin teoksen, “Tietoisesti paras”.
Collinsin ja Hansenin tekemät tutkimukset osoittivat, että menestyvät yritysjohtajat ovat erittäin kurinalaisia. ”Tinkimätön kurinalaisuus ei ole samaa kuin kova komento, kaiken mittaaminen, byrokraattisten säästöjen tai virkateiden sokea noudattaminen”. Collinsin mukaan ”aito kurinalaisuus vaatii henkistä riippumattomuutta ja kykyä pysyä johdonmukaisena antautumatta lauman vietäväksi tai sosiaalisille paineille. Tinkimätön kurinalaisuus edellyttää usein sitä, että poiketaan tavanomaisuudesta”.
Kirjan ostopäätökseen vaikutti se, että siinä käsitellään Amudsenin ja Scottin tutkimusmatkaa Etelänavalle v.1912. Miksi Amudsen menestyi ja Scott ei?
Jatketaan teemalla “kurinalaisuus”. Amudsenin tavoite oli marsia joka päivä 30 kilometriä kelistä riippumatta. Joinakin päivinä sää oli niin hyvä, että he olisivat voineet marssia useita kilometrejä enemmän. Jopa miehistö vaati, että “nyt mennään”. Amudsen oli järkkymätön. Hän halusi, että miehistö pysyy fyysisesti ja henkisesti vahvoina, sillä olosuhteet olivat sanalla sanoen karmeat.
Oliko Scott yhtä kurinalainen? No, ei todellakaan. Välillä mentiin niin paljon kuin voimat antoivat myöden ja sen jälkeen iski rekyyli. Miehet makasivat voipuneena teltassa ja syyttivät säätä (ulkoisia olosuhteita) eivätkä edenneet metriäkään.
Kirja antaa myös (ainakin minulle uutta) tietoa Amudsenin ja Scottin valmistelutöistä. Amudsen asui pitkän aikaa eskimoiden kanssa ja oppi heiltä, kuinka kylmissä olosuhteissa selviydytään. Hän myös karaisi kehoaan mm.pyöräilemällä 3500 kilometriä ja syömällä raakaa delfiinin lihaa.
Collinsin ja Hansenin kirjan päähuomio ei keskity em.retkikuntaan, vaan lähtökysymykseen: “Miksi jotkin yritykset menestyvät keskellä epävarmuutta, joskus suoranaista kaaosta, mutta toiset eivät?”.
Kerron syksyllä ilmestyvässä kirjassa, onko meidän (Maud&Viljanen) lähestymistapa lähempänä Amudsenia ja vai Scottia?
No sen verran voi sanoa, että kurinalaisuudessa ja suunnitelmallisuudessa kuulumme Amudsenin koulukuntaan. Juoksimme Kalaharissa joka päivä 50 kilometriä, vaikka voimia tuntui useina päivänä jääneen varastoon. Sama juttu Saharassa.
Retkikuntatyöhön kuuluu paljon muutakin kuin juokseminen; leirien purkaminen ja pystytys, kaluston huolto, lepo, ruokailu jne.jne.
Rutiinit (kurinalaisuus) ovat ensisijaisen tärkeitä, jotta retkikunta pääsee tavoitteseen. Autojen kunto tsekataan päivittäin, satelliittipuhelimien ja muun elektroniikan pitää pelata joka päivä,
samoin kuin ihmisten, Välillä vettä ja lisäravintoa on haettava kymmenien kilometrien päästä ja meidän on tiedettävä mistä niitä saa 100% varmuudella.
Treenit jatkuvat suununtain osalta seuraavasti: aamupäivällä 2h15 min juoksua ja iltasella 1h lihaskuntotreeni, johon kuuluu mm.soutua.
PS. Tämä oli 900.blogikirjoitus.
