No jopas nyt jotain, jo toinen blogikirjoitus sunnuntaille. Osasyy moiseen on varmaan hyvällä aamutreenillä, jonka kiskaisin pian brekkarin jälkeen.
Tein “alkulämmittelynä” tunnin verran lapiohommia, jonka jälkeen pistin hieman sporttisempaa kudetta niskaan ja maastojuoksukengät jalkaan. Heitin myös repun selkään ja nappasin käteeni kävelysauvat.
Suunnistin läheiselle ulkoreitille, jossa on pitkä, muttei mikään ihan uberjyrkkä mäki. Niitäkin tässä lähistöllä piisaisi, mutta ne eivät (mielestäni)jyrkkyytensä puolesta sovi siihen treeniin, jonka tein.
Juoksin noin 200 metrin pituista mäkeä ylös sauvat viuhuen. Ai että teki gutaa. En ole tehnyt tällaista treeniä ihan vähään aikaan, joten vedin vain viisi kertaa ylös melko tiivillä tahdilla. Siellä metsän keskellä oli Jukan hyvä lykkiä, sillä aurinko ei porottanut pahasti niskaan. Lisäksi kohtuu voimakas tuuli vähensi kuumuuden vaikutusta. Minulla oli mukana mineraaleilla terästettyä vettä litran 0,7l pullossa ja kaikki meni.
Kokeilin myös “uusia”kenkiä. Tutustuin Vasque-merkkisiin maastojuoksukenkiin toimiessani Juoksija-lehden testipäällikkönä. Vuosi, jolloin sain ensikosketuksen Vasqueen oli 2005 tai 2006. No, joka tapausessa tykästyin kenkään niin paljon, että juoksin kaverini Villen kanssa 100 kilsan vaelluskisan ne jalassa. Siitä hetkestä kului jokunen vuosi ja Vasquet joutuivat elämänsä kyytiin. Minulla oli Kalaharin aavikkojuoksun alkumetreillä jalat hieman sökönä. Kantapäätä juipersi enkä oikein tiennyt millä sen vaivan saisi pois. Testasin useampaa kenkää, mutta mystinen kipu ei hellittänyt. Minulla oli mukana varakenkien varakenkinä vanhat Vasquet ja ajattelin kokeilla niitä. Heti ensi metreiltä alkaen kipu oli tiessään ja taisin juosta niillä 800-900 kilometriä. Koko matka oli 1000 kilsaa.
En ole heittänyt niitä kenkiä pois, sillä kuka tietää, ehkä ne vaan odottavat kenkälaatikossa sitä hetkeä, jolloin epätoivoinen seikkailujuoksija luo katseen niiden suuntaan..
Juoksin tänään Vasqueilla, mutta ne ovat jo uudempaa mallia. Niitä ei ole siis vielä pistetty kovaan kouluun, mutta ehkäpä sekin aika vielä koittaa.