Hiljaista on ollut viimeiset pari päivää tällä sivustolla. Pidin pari päivää juoksutaukoa, sillä menoa ja meininkiä oli muutenkin ihan riittämiin. Kävin tänään sunnuntaina kiskaisemassa tasan kahden tunnin lenkin pitkin Espoota. Se olikin pirun hyvä lenkki ja palveli erinomaisesti valmistautumisessa kohti pitkää aavikkojuoksua.
Jalassa olivat jäleen kerran New Balancen 1400-kengät, jotka sopivat minulle kuin nakutettu.
Pitää tunnustaa, kävin taas kännäämässä. Tällä kertaa 1,5h verran. Julkaisin oheisen Tieteen Kuvalehden jutun blogissani kolme neljä vuotta sitten. Sen mukaan juokseminen päihdyttää. Lähetän tässä terveiset tutkijoille, olisitte soittaneet minulle. Olisin voinut kertoa tuon saman ilman miljoonia maksaneita tutkimuksia. Yhtenä esimerkkinä, vaihdoin opiskeluaikana ankaran bailaamisen juoksemiseen.
Mikäli suunnitelmat toteutuvat, niin olen ensi vuonna 40 päivää putkeen pienessä sievässä kaukaisella aavikolla:-)
Saas nähdä alkaako huomenna jalka täristä, sillä aion pitää lenkkivapaan päivän. Kroppa (maksa?) on ollut kovilla, joten päivän lepo on just nyt paikallaan. Tämän päivän lenkki ei kulkenut mitenkään riemukkaasti, se oli aikamoista tarpomista.
http://tieku.fi/ihminen/aivot/liikunta-paihdyttaa
Nuuksion jylhät maisemat jaksavat vetää puoleensa vuosi toisensa jälkeen. Tämän vuoden aikana Nuuksio-lenkkejä on ollut ehkä hieman edellisisvuosia vähemmän, mutta onhan tässä vielä vuotta reilusti jäljellä…Hyvä ystäväni Rauno treenaa aktiivisesti ja hänen seuraava haaste on sieltä kovimmasta päästä, 86 kilsaa Kolilla! Olen ollut seuraamassa ko.juoksun ns.lempeämpää versiota, 43 kilsan juoksua ja jo se on ihan mielettömän haastava juoksu nousuineen ja laskuineen hankalassa maastossa.
Olin eilen Raunon treenikavaerina kansallispuiston maisemissa. Juoksimme “pikapyrähdyksen” 16,5 kilsaa Kattilasta Salmen ulkoalueelle ja takaisin. Emme olleet lenkin aikana kovinkaan usein ns.mukavuusalueella. Juoksuosuudella ei ole kovinkaan montaa metriä tasaista maastoa vaan edessä on jatkuvalla syötöllä ylä-ja alamäkiä. Piiskasimme toisiamme ylä,äissä kovempaan ja kovempaan vauhtiin ja välillä meinasi keuhkot lentää pihalle! Tällaisia lenkkejä ei kannata juosta liian usein…
Olen Raunon treenikaverina vielä muutamalla maastolenkillä ennen Kolin tapahtumaa. Nämä yhteislenkit toimivat myös minulle erinomaisina harjoitteina ensi vuoden pitkää seikkailujuoksua ajatellen.
