Olimme ajamassa kohti Pyhätunturia, kun taskussa piippasi. Sitten tuli toinen viesti ja sen perään kolmas.

 

Luin viestit vasta, kun tulin kämpille. En uskonut silmiäni. Sanoin Kirsille, että Samuli on kuollut.

 

Kuten kaikki jo tietävät, niin kyseessä on vuorikiipeilijä Samuli Mansikka, joka on menehtynyt Annapurnalla.

 

Oli se vaan niin typerryttävä uutinen, ettei sitä voinut uskoa todeksi. Juttelin puhelimessa muutaman tutun kanssa, jotka tiesivät asiasta paljon minua enemmän.

 

Tutustuin Samuliin vuonna 2008 yhteisen tutun kautta. Söimme lounasta helsinkiläisessä ravintolassa ja löysimme heti yhteisen aaltopituuden.

 

Minua kiinnostavat henkilöt, jotka toteuttavat omia unelmiaan. Samuli on ja oli sellainen.

 

Hän auttoi myös muita ihmisiä toteuttamaan unelmiaan. Hän toimi useiden vuosien aikana suosittuna ja asiantuntevana matkajohtajana.

 

Muistan vuoden 2009. Olimme Kirsin kanssa Tukholmassa ja Samuli oli samaan aikaan Himalajalla 8000 metrin vuoren kimpussa.

 

Olimme sopineet, että hän soittaa minulle heti vuoren huiputuksen jälkeen ja niin hän tekikin. Se tulee varmaan olemaan ainoa puhelu, jonka saan noin 8000 metrin korkeudelta. Käheä miesääni kertoi  “huiputtaneensa” just uuden kaksitonnisen. Hän oli laskeutunut vuorelta lähimpään leiriinsä, josta hän puhelunsa teki. Sanoin, että “nyt turpa kiinni ja lepäät”.

 

Lähetin hotellin aulan tietokoneella valmiiksi laaditun lehdistötiedotteen STT:lle ja näin kaikki suomalaiset saivat tietää uudesta “vuoren valloituksesta”.

 

Tapasimme viimeksi syyskuussa 2014, jolloin juttelimme mm.Annapurnasta. Hän puolestaan kyseli seuraavasta aavikkojuoksustani ja sen sellaisista.

Nyt on aika sanoa Kirsin ja Jukan toimesta, lepää rauhassa Samuli!

Osanottomme läheisille!