Ainakin toistaiseksi, kuluva syyskuu on tarjonnut todella heinot puitteet juoksulenkeille.

 

Kävin eilen VG:n kanssa  metsälenkillä puoli kasin ja puol ysin välisenä aikana. Ei voi muuta sanoa, kun että keli oli niin kohdillaan, kun se tähän vuodenaikaan vaan voi olla. Ei se lenkkiseurakaan sieltä huonoimmasta päästä ollut.

 

Olen käynyt menneinä vuosina luennoimassa erilaisissa yrityksissä ja yhteisöissä. Nyt viime aikoina selvästi vähemmän kuin ennen, mutta se taas on ihan oma stoorinsa.

 

Käyn 99%:sti toimeksiantajan kanssa läpi ne aiheet, joista hän/he toivovat minun puhuvan. Yksi aihe ylitse muiden on “ihmisten kangistuminen vanhoihin kaavoihin”.

 

Se, että teemme asioita samalla tavalla kuin ennen on ihan luonnollista. Se saattaa luoda turvaa tässä epävarmassa maailmassa. Ehkäpä suurin syy kaavoihin kangistumisessa on, että olemme tulleet hieman laiskoiksi. Uuden oppiminen vaatii ponnistelua.

 

Mutta, uuden oppiminen  ja toimintamallit antavat myös mahdollisuuksia, joita wanhassa pitäytyjät eivät ikinä kohtaa.

 

Vielä pari kymmentä vuotta sitten työntekijä ja työantaja tekivät sopimuksen, joka perustui lojaalisuuteen Työntekijä saattoi odottaa työantajalta lojaalisuutta vastapalveluna omalle lojaalisuudelle

Tänä päivänä tilanne on aivan toinen. Halusimme tai emme.

 

Nyt puhutaan osaamisen ylläpitämisestä. Työntekijän ainoa työsuhdeturva on oma osaaminen. Niin kauan kuin sinulla on osaamista, josta nykyinen tai tuleva työnantaja on valmis maksamaan, niin voit nukkua yösi rauhassa. Viisas työntekijä ymmärtää pitää huolta omasta osaamisesta. Se ei tule kun Manulle illallinen.

 

Kun lukee viime päivien lehtiä, niin voisi kuvitella, että Suomessa on voimakas muutosvastarinta uudistuksia vastaan. Tiedoksi, niin aina on ollut ja tulee olemaan.

Muutos ja uudistuminen saattaa tuntua aluksi hieman haljulta, mutta yleensä se kannattaa. Kannattaa miettiä, että mikä on vaihtoehto ja mihin se johtaa?

 

Ikäviä asioita ja päätöksiä ei kannata lakasta maton alle. Ne tulevat eteen joka tapauksessa. Mitä pidempään muutoksia lykätään, niin sen voimakkaammat ovat niiden vaikutukset.

 

Johtajien tehtävänä on tehdä päätöksiä. He eivät voi mennä sen asian taakse, että niitä vastustetaan. Jos näin olisi, niin mikään ei ikinä muuttuisi.