No niin, vuosi on melkein pulkassa. Ja hyvä vuosi on ollutkin. Taas kerran.

 

Ikäviä asioita ei tule yhtään mileen. Se voi johtua siitä, että meikäläisen aivot on rakennettu (joka ei ollut iso homma..) niin, että unohdan täysin mahdolliset pettymykset.

 

En muutenkaan elä menneessä vaan täysillä tätä päivää..ja tietenkin tulevaa suunnitellen.

 

Oikeastaan ainoat asiat, mitkä minua menneisyydestä kiinnostavat ovat retkikunnat. Vastikään ilmestyi kirja “Naparetki”, joka kertoo kolmen uskaliaan tai tyhmänrohkean ruotsalaisen matkasti kohti Pohjoisnapaa.

 

HS kirjoitti tästä onnettomasta retkikunnasta (ja juuri ilmestyneestä kirjasta) artikkelin parisen viikkoa sitten. Olin aikeissa ostaa tuon kirjan, mutta lukemani perusteella kyseessä oli (1897) sen luokan pönttöilystä, että pitää vielä harkita.

 

Hullu saa olla, mutta ei tyhmä. Nämä sankarit olivat täysin noviiseja, joiden motiivit eivät (minun mielestäni) olleet oikeat.Yksi kolmikosta halusi tehdä vaikutuksen kihlattuunsa jne.

 

Tiedän seikkailijoita, jotka toimivat (minun mielestä) väärillä motiiveilla. Kyseessä voi olla vaikkapa narsismi, näyttämisen halu.Ja seikkailun jälkeen kerrotaan myyviä tarinoita, jotka ovat pitkälti sheissea.

 

Eräs henkilö kysyi minulta joitakin kuukausia sitten “etkö Jukka pelkää, että suuri yleisö unohtaa seikkailujuoksijan?”. Vastasin, että en ole varma onko suuri yleisö ikinä minusta mitään tiennytkään, mutta jos on, niin mitä sen on väliä”.

 

Kysyjä on varsin tietoinen siitä, että tulevan aavikkojuoksun valmistelu kestää vuosia. Kestäköön vaikka viisi vuotta. Minun motiivini lähteä reissuihin pohjautuu ihan toisiin asioihin.

 

Väärät motiivit voivat johtaa turmioon. Ja itse asiassa ovat johtaneetkin. Mount Everest 1996 on siitä hyvä esimerkki.

Tuolloin suurehko kiipeilijäryhmä joutui myrskyn saartamaksi traagisin seurauksin. Retkikunnan johtaja halusi saada mahdollisimman monen henkilön vuoren huipulle, sillä mukana seurasi Outside-lehden toimittaja (joka kirjoitti päin helvettiä menneestä keissistä menestyskirjan). Voi vaan kysyä vaikuttiko toimittajan mukanaolo ja mahdollinen businesta edistävä kirjoitus retkikunnan johtajan päätöksiin. Elokuvan mukaan KYLLÄ.

 

Siitä huolimatta…HYVÄÄ JOULUA!