Liika on liikaa…

/in /by

Kauppalehdessä oli ihan opettavainen juttu yritysjohtajasta, joka teki kovasti duunia ja yritti palautua sen tuomasta stressistä urheilemalla ihan pirusti.

 

No tietäähän sen -ainakin jälkikäteen- miten siinä kävi. Loppuun palaminen.http://www.kauppalehti.fi/uutiset/ankara-treenaus-vei-toimitusjohtajan-liki-burn-outiin—hyva-kunto-tarkeaa–ei-huippukunto/PwzHX3fj?ref=iltalehti:005d&utm_source=iltalehti.fi&utm_medium=boksi&utm_campaign=AlmaInternal&_ga=1.118403521.957818253.1413827567

 

Nostan kyllä miehelle hattua, että hän tulee tärkeän asian kanssa julkisuuteen.

 

Juoksu koukuttaa. Siitä saa sellaisen hyvän olon tunteen ettei mitään rajaa. Jollei pidä varansa, niin siitä voi tulla todella addiktoiva- koko elämää mullistava kokemus.

 

Kai se on niin, että jos jokin asia alkaa hallitsemaan elämää liian voimakkaasti, niin huonosti käy. Ei makeaa mahan täydeltä ja mitä niitä wanhoja viisauksia nyt onkaan.

 

Kävin ottamassa oman hyvän mielen lääkkeeni sunnuntai-aamuna. Yli kahden tunnin aikana juoksin monipuolisesti niin asvaltilla, hiekalla, poluilla kuin pelloilla. Löysin myös yhden uuden metsäreitin, jota aion käyttää myös jatkossa.

 

 

Uutispimennossa

/in /by

Kiipeilyasiat ja Nepal tulivat eilen mieleen piipahtaessani kauppakeskus Sellon Halonen Sport-liikkeessä. Kauppa myy maastokenkiä ja päätin käydä katsomassa tarjontaa.

 

No siellä Halonen Sportissa en päässyt sitten edes maastokenkäostastolle asti, sillä jäin hiplailemaan nepalisia ulkoiluvaatteita, joiden nimi on “Sherpa”…kuinkas muuten.

 

Olin näkemästäni ilahtunut, sillä olen tutustunut ko.merkkiin ..missäs muualla kuin Nepalin reissuillani. Sherpalla on ainakin yksi hieno outdoor-liike Kathmandussa ja myös Pokharassa. Olen shoppaillut molemmissa putiikeissa ja ostanut mm.pipon, T-paidan (jota muuten pidän just yllä ja se on 7-8 vuoden takaa..) ja fleecetakin. Ne ovat kokemukseni mukaan laadukkaita tuotteita, jotka ovat myös valmistettu Nepalissa.

 

https://www.sherpaadventuregear.com/

 

Kiipeilymaailmassa sattuu ja tapahtuu. Tämän vuoden Everest-retkikuntaan kuuluvista kiipeilijöistä ainakin kaksi ihmistä on kuollut. Toinen oli hollantilainen ja toinen aussi.

 

Ja sitten Dhaulagirilla (7.korkein vuori) kuoli myös yksi mies.

Indian climber Rajib Bhattacharya dies on Mt Dhaulagiri

Ainakaan Hesarista (paperiversio) en löytynyt sanaakaan erittäin kovasta yleisurheilutuloksesta, jonka teki juoksija Johanna Peiponen. Hän juoksi (maamme..) kaikkien aikojen toiseksi nopeimman kympin ja alitti Rion kisarajan! Nyt ei taida lehtien sivuille mahtua mitään muuta kuin lätkää….

 

http://www.yleisurheilu.fi/uutinen/peiponen-rikkoi-kympin-olympiarajan-huippuajalla-314290

 

Tänään vuorossa 2,5h lenkki.

50/50

/in /by

Toiset tykkää, toiset ei. Sellainen on Dean Karnazes, amerikkalainen ultrapitkien matkojen juoksija. Mutta miksi mies herättää niin kovasti tunteita?

 

Hän on luonut pienen omaisuuden juoksun avulla ja se tuntuu harmittavan ainakin osaa juoksijoista.

 

DK on komeillut usean lehden kannessa sponsori The North Facen vermeissä ja se on saanut (joidenkin) veret kiehumaan. Media, joka on hyvä liioittelemaan, on ihastunut Karnazesiin siinä määrin, että hänestä on kirjoitettu superlatiiveja pursuavia juttuja.

 

Onko ylisanoille katetta?

 

No, osa on sitä mieltä, että GK inspiroi omalla esimerkillään muita ihmisiä.

 

Karnazesin vanavedessä myös jotkut muut ultrapitkien matkojen juoksijat ovat saaneet median (ja sponsoreiden)huomion ja mahdollisuuden harjoittaa lajia vailla taloudellisia huolia. Ennen Karnazesia suuri yleisö ei edes tiennyt maratonia pidemmistä juoksuista.

 

DK on myös voittanut joitakin arvostettuja ultrajuoksukisoja, mutta nyt 49-vuotiaana, hänen kisavauhtinsa on jo laantunut.

http://trailrunnermag.com/people/profiles/350-dean-karnazes-ultramarathon-man

Mikäs siinä…kun kerran mies tykkää juosta ja saa siitä elantonsa, niin go for it.

 

Juoksin perjantaina poikkeuksellisen pitkän osuuden asvaltilla.

 

Lähdin kotoa rantaraittia pitkin kohti Porkkalan siltaa, josta alkaa todella pitkä, mutta melko loiva (asvaltti-)ylämäkiosuus kohti Kirkkonummea. Sen jälkeen koukkasin kohti Sundsbergia ja Morbackaa, jonka metsissä vedin lyhyen polkuosuuden. Sieltä laskettelin takaisin kohti Saunalahtea.