Tästä se lähtee…

/in /by

Tervehdys täältä aavikkokaupungista. Saavuin lentokentälle puoli kuuden aikaan aamulla. Passihässäkässä kului yllättävän kauan aikaa, joten matkapakaasini oli (varmaan) kiertänyt hihnaa jo kymmeniä kertoja ennen kuin nappasin sen mukaani.

 

Hotellille päästyäni oli ihan pakko vetää pienet tirsat, sillä en saanut yölennolla nukuttua. Lyhyen pilkkimisen jälkeen oli aikaa aloittaa hommat eli kontaktointi tärkeisiin ihmisiin.

 

Olen jo ehtinyt sopia yhden sponsoritapaamisen huomenaamuksi, johon osallistuu myös luottomieheni Mr.M, joka toimii tukitiimin pomona.

 

Myohemmin la-iltapäivän aikana lähdemme aavikolle juoksemaan ja myös kuvaamaan.

 

Aamu-ja myöhempi iltapäivä ovat ainoita ajankohtia jolloin voi edes harkita kuvausta, sillä keskellä päivää valon voimakkuus  on erittäin suuri.

 

Luulen, että tulevina vuosina kuvausten merkitys tulee kasvamaan aiempaa suuremmaksi.

 

Olemme käyneet Gregin kanssa -ihan viime päivinä- mielenkiintoisia pohdintoja siitä, missä kaikkialla voisimme tulevina vuosina seikkailla ja samalla kuvata niin omaa kuin median tarpeita varten.

 

Näyttää vahvasti siltä, että en ole jäämässä näistä hommista eläkkeelle ainakaan seuraavaan 10 vuoteen. Sen verran paljon erilaisia “plänejä” on  mielesssä, että minun piti lähettää Gregille sellainen “stop this madness”-tyyppinen meili ja “kieltää” uusien ja hullujen ideoiden tarttuttamisen.

 

Tähän loppuun…mikäli mahdollista, niin suosittelen tilaamaan lennoille erikoisruokavaliomenun.

 

Tilasin molemmille tänne suuntautuneille lennoille “seafood-aterian”.  Tästä huolimatta, lentoemäntä kysyi “beef or chicken”? Vastasin, että kanaa. Aloin syömään (kiireen vilkkaa..) ateriaa, sillä hetken kuluttua samainen henkilö tuli uuden tarjottiminen kanssa ja kysyi “Are you Mr.Völzanen”, johon vastasin että kyllä.

 

“Teille on tilattu seafood-ruoka, mutta voitte toki syödä myös tuon kana-aterian. No, jos vaaditte”..vastaa Mr.Völzanen suu täynnä (ensimmäistä) jälkiruokaa. Tämä kikka toimi siis molemmilla lennoilla.

Näihin tunnelmiin…

 

Toinen jalka jo…

/in /by

..Seutulassa, Vähän sellainen olo on, kun pakkailen kamoja uuden karheaan matkakassiini.

 

Mutta pahus, lenkki jää tältä päivältä tekemättä, sillä tehtävälistalla on vielä paljon muitakin asioita kun pakkaaminen.

 

No juoksin eilen kaksi lenkkiä. Ensimmäinen rykäys oli Leppävaaran urheilipuiston viereisellä ulkoilualueella, jossa juoksimme juoksukoululaisten kanssa noin tunnin lenkin.

 

Siitä noin 1,5h tunnin kuluttua juoksentelin jo Espoon rantaraitilla toisen tunnin kaverin kanssa, joka on auttanut meitä talon maalausprojektissa.

 

Seuraava raportti tuleekin aavikolta. Stay tuned…vai miten se menikään.

 

 

Pakkausta

/in /by

Lähden huomenna sarjassaan neljännelle aavikkojuoksun valmistelumatkalle.

 

Jos lennot osuu nappiin, niin olen kohdealueella perjantaina klo.5.30 aamuteen aikaan. Sen jälkeen vuoroon astuvat normaalit passikuviot ja sitten pitää löytää vielä ennakkoon tilaamani kuljettaja, joka vie minut hotellille.

 

Toivon, että pääsen jo perjantaina kuvaamaan aavikolle; asun siis kaupungissa ja sieltä ei ihan noin vaan lähdetä “dyyneille”. Hiekkaerämaassa vierailu vaatii aina erikoisjärjestelyjä, mutta mm.tukitiimini pomo on luvannut järkätä asian.

 

Vielä tässä vaiheessa kalenteri näyttää vierailuviikon osalta melko tyhjältä, mutta täyttynee, jos vanhat merkit pitää paikkansa.

 

Vien mukanani tuliaisia. Ainakin yhdelle suomalaiselle pienen kassillisen salmiakkia ja mahdollisia perhevierailuja varten Fazerin suklaarasioita (jotka ei toivottavasti sula matkan aikana).

 

Olen vieraillut jokaisella reissulla paikallisten perheiden luona ja se on aina yksi matkan kohokohdista. Eräällä aavikkoreissulla tapasin tukitiimini pomon hyvän ystävän, jolla oli tarjolla suuri yllätys.

 

Kerroin hänelle tarinoita Grönlannin jäätikkömatkasta ja hän oli kovin kiinnostunut käyttämistämme 32 huskysta. Ihmettelin aluksi kiinnostusta, mutta sitten paljastui, että hänellä on yksi husky.

 

Olin kuulemastani todella hämmästynyt, sillä se oli paikka, jossa odotin viimeksi näkeväni huskyn. Ja niin minun eteeni tuotiin muutamaa minuuttia myöhemmin tuo hieno (ja leikkisä) koira.

 

Kun viimeksi vierailin Grönlannissa ja tapasin inuiittikaverini Larsin, niin hänen pihallaan niitä huskeja oli pieni lauma.

 

Ai niin, tämän hetkisen suunnitelman mukaan juoksen Grönlannin jäätikön halki joko vuonna 2018 tai viimeistään 2019. Olen aiemmin pantannut näitä “seikkailukohteita” ihan viimeiseen asti.Tehdään tähän sääntöön nyt poikkeus.Seikkailijajuoksija varaa kuitenkin oikeuden mahdollisiin muutoksiin…

 

Juoksen tänään kaksi lenkkiä. Alkuillasta juoksukoululaisten kanssa tunnin verran Leppävaarassa ja illan päätteeksi remonttikaveri Antin kanssa vielä toisen tunnin.