Sää maa-asemilla…

/in /by

“Kelit on kohdillaan” totesimme eilisellä lenkillä suurlähettilään kanssa . Lämpöä oli karvan päälle 20 astetta ja leppoisa tuuli vilvoitti auringossa kylpeviä juoksijoita.

 

Yleisesti ottaen en ota “keleistä” mitään stressiä. Seikkailujuoksijan työn kuvaan kun kuuluu juosta säässä kuin säässä.

 

Jos sataa, niin asenne on se, että se tekee hyvää luonnolle ja jos taas paistaa, niin se taas tekee gutaa kankeille kintuille. Aina on hyvin.

 

Yksi poikkeus sääntöön on ukonilma. Vaikka seuraankin ihan friikkinä ukkosta & salamointia, niin juoksemaan en lähde. Olen kerran juossut pitkän pätkän ihan helvetinmoisessa ukonilmassa ja selässä oli (sähköä hyvin johtava) vesileili. Olin sellaisella alueella, etten päässyt heti suojaan. Ja sehän oli kesä 2005, jolloin Suomessa järjestettiin yleisurheilun MM-kisat.

 

Tuolloin tuli mieleen, että jos nyt napsahtaa, niin Viljasesta ei jää jäljelle kuin savuavat kengät. Onneksi pääsin jossain vaiheessa piiloon erääseen autotallikatokseen.

 

Tässä Runners World-lehden aiheeseen liittyvä tietoisku.Puun alle ei siis kannata mennä…http://www.runnersworld.com/hot-weather-running/what-runners-should-know-about-lightning/slide/5

 

No sitten noilla seikkailujuoksuilla on tietenkin omat säähän liittyvät rajoitteet. Kylmissä olosuhteissa, kuten vaikkapa Grönlannissa, ollaan visusti teltassa mikäli tuulet nousevat liian korkealle. Seuraavalla reissulla vauhtia saattaakin hidastaa hiekkamyrskyt…

 

Teen tiistaina lihaskuntotreeniä, mutta pidän juoksusta vapaata.

 

 

Hyvässä seurassa

/in /by

Vuositasolla ei tule juostua kovinkaan usein maanantailenkkiä, sillä tein aikoinaan päätöksen pitää yhden juoksusta vapaan päivän viikkoa kohden. Oli melko luonnollista valita maanatai, sillä viikonloppuisin on tapana juosta viikon pitkät lenkit.

 

Olen tehnyt tästä muutamia poikkeuksia. Sellaiseksi valikoitui tämä päivä, sillä minua seuraavan aavikkojuoksun valmisteluissa suuresti auttanut suurlähettiläs saapui eilen kesälomalle Suomeen. Ja pitihän meidän heti lähteä yhteislenkille. Hän kun on kovan luokan juoksijakin.

 

Sen verran juttelimme aavikkojuoksusta, että menen käymään vielä kertaalleen kohdealueella syyskuun aikana…mutta ei siitä nyt sen enempää, sillä ehdimme palata aiheeseen vielä monen monituista kertaa.

 

Olen juossut kesän aikana pääasiassa maastojuoksukengillä. Tänään jalkaan valikoitui New Balancen 1400 -kengät, joita hommasin muutaman parin vuosi kaksi sitten. Ne on vaan niin huippuhyvät kengät, että tein lenkin loppuvaiheella päätöksen ottaa ne mukaan aavikollekin, vaikka ei niitä aavikko-olosuhteisiin ole suunniteltu.

 

No, juoksin Saharan autiomaan halki ihan Niken normikengillä…

 

 

 

 

 

 

 

 

FB

/in /by

Kirjoitin noin 1000 blogikirjoitusta sitten pienen artikkelin julkkiksista, jotka harrastavat juoksua. Se lista oli pitkä….

 

No tällä kertaa se on lyhyt. Tiedätte varmaan kuka on Mark Zuckerberg. Jos ette, niin mies perusti Facebookin.

 

Hän on hurahtanut juoksuun. Vielä alkuvuodesta hän pystyi juoksemaan muutaman mailin lenkkejä, mutta nyt kulkee viikonloppuna jo 20 mailia eli noin 32 kilsaa. Aikamoinen petraus…

 

Juoksu on koukuttava laji. Siitä saa yhdellä kertaa niin paljon, ettei mikään ihme että Mr.Facebook on siitä niin innostunut. Hän kertoo juoksun auttavan mm.ongelmien ratkaisuun. Mies kertoi myös aloittaneensa triathlonin harrastuksen, mutta siihen tuli hieman takapakkia, sillä hän veti fillarilla lipat ja mursi kätensä. Nyt hän taas “vain” juoksee.

 

Juoksin tänään aika tarkalleen 2h10 minsan lenkin. Olen viime viikkoina minimoinut poluilla juoksun ja siirtynyt lähes täydellisesti hiekka-alustalle. Sen avulla (talven jäljiltä hieman hukassa ollut) juoksuvauhti on jälleen löytynyt.