Tautia takana

/in /by

Päivän paras urheilu-uutinen on tämä; http://www.urheilulehti.fi/yleisurheilu/41-vuotias-kiekkolegenda-sensaatiomaiseen-temppuun-kalevan-kisoissa-taalla-tehdaan-vaar

 

Suomen ennätyksen haltija Frantz Kruger teki paluun kiekkorinkiin ja voitti Kalevan kisojen kiekkokarsinnan yli 3 metriä pidemmällä kiskaisulla muihin verrattuna. Mies lopetti uransa kuutisen vuotta sitten, mutta äityi treenaamaan 6 viikkoa sitten…

 

No, se paras pointti haastattelussa on se, että Krugerin mielestä suomalaisheittäjien voiman ihannointi on ylimitoitettua:” Suomessa keskitytään liikaa voimaan, kun enemmän pitäisi keskittyä TEKNIIKKAAN”.

 

Mutta kun sitä voimaa fanitetaan niin paljon. Urheiluselostajatkin puhkuvat, kuinka paljon jonkun keihäänheittäjäm heitossa “on tautia takana”.  Suomalaismäkihyppääjilläkin on tautisen kova ponnistusvoima, ainakin testien mukaan. Mutta lento ei yleensä kanna edes toiselle kierrokselle.

 

Olen huomannut juoksijoita valmentaessa, että perusasioihin eli juoksutekniikan hiomiseen ei oikein jakseta keskittyä. Sen jengoilleen /selkäytimeen saaminen kun vaatii toistoja toistoja ja toistoja.

 

Kuten aiemminkin, niin valmennan itseäni seuraavaan aavikkojuoksuun. Tällä hetkellä yksi valmentautumisen pääpilareista ovat ne edellä mainitut toistot.

 

Juoksin tänään 2h20 minuuttia hiekkatiellä totuttaen jalkoja monotoniseen juoksuun. Sitähän se aavikollakin taivaltaminen on, Sitä kilometrien nielemistä tunnista ja päivästä toiseen. (But I just love it!)

 

 

 

 

 

 

Moi taas!

/in /by

En minä teille moikkaile, vaan kengilleni.

 

Keväällä 2011 tutustuin Juoksija-lehden kenkätesteissä Nike Zoom Elite 2-kenkään. Siitä se meidän suhde kuukausien saatossa kehittyi niin tiiviiksi, että otin niitä 5 paria Saharaan.

 

Osa jäi sille tielle, yksi pari on Urheilumuseossa ja yksi täällä kotona.

 

Tapasin viime viikolla wanhan hyvän ystävän, jonka kanssa en ole jutellut varmaan kymmeneen vuoteen. Jatkoimme luontevasti keskustelua siitä, mihin viime jäimme.

 

Sama juttu näiden vanhojen kenkien kanssa. Vaikka en ole juossut niillä neljään vuoteen, niin pistin ne tottuneesti aamulla jalkaan ja lähdin lenkille. Juoksin 2h10 minuuttia ja koska niillä ei voi hölkätä hiljaa, niin menin melko kovaa.

 

Että sellaista.

 

Kevein askelin

/in /by

Askel…ja siis juoksu tuntuu nyt todella hyvältä, paremmalta kuin aikoihin.

 

Harjoittelu kohti aavikkojuoksua sujuu siis poutaisissa merkeissä. Juoksen tällä viikolla muutamia pitkiä ja joitakin herkistelylenkkejä.

 

Tänään oli sellainen herkistelyn kaltainen 1h30min lenkki. Alla oli kevyet kisarillat eli New Balancen herkät ja tunnokkaat tonnineljäsataset. (tähän lisäyksenä, minulla ei ole sporttipuolen sponsoreita, joita teille hehkuttelisin..).

 

Lenkkireitti oli 95%:sti hiekkatietä. Kiihdyttelin pitkin matkaa eli tein pitkiä vetoja. Se on yksi tapa katsoa millainen kondis on. Hengästyttääkö vai ei? Ei hengästyttänyt. Talven polkujunnailujen jälkeisestä heikosta vauhtikestävyydestä ei ole tietoakaan. Metsissä tapahtunut talviharjoittelu puolsi kuitenkin paikkansa ja aion jatkaa sillä tiellä myös jatkossa.

 

Tapanani on, varsinkin loppukesästä, tehdä harjoitteita, jolloin yritän juosta jalat altani. Kyseessä on useita kilometrejä kestävä veto, jonka aikana ..jos kaikki menee hyvin…tunnen juoksevani tästä maailmasta ulos  Se on kuulkaa hieno fiilis, mikäli voi juosta pitkän matkan aivan urku auki hengästymättä.