Tähän alkuun, kiitos kaikille edellisen blogiin vastanneille. Kaksi kirjaa on arvottu ja ne lähtevät kohti määränpäätä loppuviikon aikana.

 

Näinköhän Suomi on tipahtanut maantieteellisesti jonnekin tropiikkiin liepeille, sillä sen verran kosteaa ulkona (ja sisällä) on.

 

Olen yhtä poikkeusta lukuunottamatta juossut kaikki kesän lenkit ilman energian ja nesteiden nauttimista.  Harjoituksen jälkeinen aika kuluu pääasiassa mässäillen ja  lotraten.

 

Sunnuntain 2h20 minsan – ja hiukka turhan kovavauhtisen – lenkin jälkeen ruokahalu oli yllättävästi tiessään. Se on todella harvinaista! Yleensä pystyn syömään melkein mitä vaan ainakin sammiollisen, mutta sunnuntaina pienikin pala leipää teki tuskaa.

 

No, onneksi palautumisjuoma putosi edes jotenkin. Päivän drinkki koostui punaherukoista, tyrnimarjoista, banaanista ja maidosta. Ilman banaania toi drinksu olisi jäänyt juomatta, sillä sen verran tymäkkää esim.tyrni on. Tosin terveellistä kuin mikä.

 

Taitaa olla niin, että meikäläisen kroppa oli hikilenkin sen verran ylikuormittunut, että muona ei vaan pudonnut. Myöhemmin sitäkin paremmin…

 

Olen juonut ns.suolavettä ainakin pullollisen päivää kohden. Pistän juomapulloon muutaman rakeen Himalajan suolaa, sillä on tässä hikoiltu muuallakin kuin lenkillä.

 

Pidän alkuviikon osalta juoksun suhteen pientä hiljaiseloa, sillä täällä perusleirissä (koti) on vähän laittamista.