Otan mielelläni (taas kerran..) tosikon viitan ylleni, mutta jotenkin mua vaan nyppii aina, kun jotain TV-ohjelmaa markkinoidaan “hengenvaarallisena matkana” yms.

 

Pari vuotta sitten yksi rää..no en sano kyseisen henkilön entistä ammattia meinasi iltapäivälehtien mukaan kuolla 3000 metrin korkeudessa, kun päätä alkoi särkemään ja sitä rataa.

 

Tiedän, että nämä “hengenvaaralliset ohjelmat” ovat erittäin tarkasti käsikirjoitettuja, kuten monet muutkin proggikset, jotka vaikuttavat katsojista spontaaneilta “tuotoksilta”. Eivät ne sitä ole.

Sorry, että paljastin.

 

Kun olin etelämantereella vuonna 2008, niin siellä eräs kanadalainen daami, joka omien sanojensa mukaan juoksi, mutta silminnäkijoiden mukaan käveli 100 kilsaa, soitti kisan jälkeen kotimaansa lehteen, ja kertoi melkein kuolleensa, kun kisa käytiin niin armottomissa olosuhteissa.

 

No, just tuolloin sää oli (etelämantereen mittapuulla)  hyvä, mutta kisan jälkeen siellä oli kyllä kovat jäätikkömyrskyt.

 

Uutinen levisi kulovalkean tavoin kanukki-lehdissä, mutta internet-aikakaudella se uutinen ponnahti takaisin etelämantereelle meidän muidenkin luettavaksi.

 

“Hengenvaarallisesta” kisasta selvinneestä henkilöstä tuli base campin naurun aihe.

 

Juoksen tänään lenkin aavikolla toimivan suurlähettilään kanssa. Saan varmaan kuulla häneltä viimeisimmät uutiset aavikkojuoksun “edistymisestä”. En odota lenkiltä siltä osin kovinkaan paljon.

 

Eipä hätää. Jäätikköjuoksun valmistelut sujuvat mukavissa merkeissä. Ajankohta on siis huhti-toukokuu. Ja se tulee kuulkaa nopeasti.

 

Lokakuussa eli melkein huomenna lähden tapaamaan jäätikköjuoksun tukitiimiä ja hoidan siinä samalla muutamia virallisia tapaamisia.

 

Talven aikana on tiedossa ainakin yksi Lapin treenileiri ennen jäätikölle lähtöä.

 

Tapasin eilen Ulkoministeriössä suurlähettiläitä kaksin kappalein. He auttavat minua muutamissa jäätikköjuoksun järjestelyissä.Minä puolestani jelppaan suurlähettiläitä heidän omassa työssään sen minkä pystyn.