Tutustuin merinovillaan ensimmäisen kerran -silleen kunnolla- Etelämantereella vuonna 2008.
Olin pakannut mukaan vain muutaman alusasukerraston. Onneksi ne olivat merinovillaa…
Kävi nimittäin niin, että siellä kaukaisella jäätiköllä tuli vietettyä pari ylimääräistä viikkoa, myös joulu, sillä lennot Antarktiksen Patriot Hills base campistä Chilen Punta Arenakseen peruuntuivat päivä toisensa jälkeen. Kelit olivat lentojen suhteen kehnot.
Ja tulihan siellä hikoiltuakin, mm. juoksun ja lukuisten jäätikköhiihtojen aikana.
Istuin perusleirin joulupöytään kuitenkin luottavaisin mielin, sillä päälläni oli Etelämantereen raikkaissa ilmavirtauksissa tuuletettu merinovillainen alusasu. Joulukostyymi oli melko poikkeuksellinen; Jalassa oli toppahousut ja yläkehoa koristi vain aluspaita…se sama, jota pidin päällä 100 kilsan juoksussa. Eikä kukaan nyrpistänyt nenäänsä.
Etelämantereen leirissä työskentelevät henkilöt käyttivät alusasuina vain merinovillaa. Yksi Uudesta-Seelannista kotoisin oleva vanhempi stara kertoi pukeutuneensa merinovillaan jo 60-luvulta lähtien…
Olen siitä vuodesta lähtien käyttänyt merinoa talvisin ja itse asiassa jonkun verran myös kesäisin.
Ennen Etelämantereelle lähtöä olin vieraana Huomenta Suomi-lähetyksessä.
Ohjelman aikana oli tarkoitus puhua mm. vaatetuksesta, sillä ihmisiä kiinnostaa millaisia vermeitä jäätiköllä käytetään.
Ennen lähetyksen alkua kerroin toimittajalle, että pakkaan mukaan merinovillaisia paitoja sekä housuja.
“Älä ota sitä esille ohjelman aikana” sanoi toimittaja.
Niihin aikoihin oli mediassa kohu, joka liittyi merinon epäeettisiin puoliin.
Olen käyttänyt aina tuotteita, jotka on tuotettu eettisesti eli vain mulesing-vapaata merinovillavalmistetta.
Teknistä alusasua saa pestä vähän väliä, mutta merino tykkää tuuletuksesta.
Olen käyttänyt Aclima-merkkisiä merinovalmisteita ja niin uskon tapahtuvan myös seuraavan jäätikköjuoksun aikana.https://www.aclima.com/
Aclima toimi myös kuumalla aavikolla, kuva on vuoden takaa Qatarista.
Tein vuonna 2022 hyvän päätöksen. Perustin Nuuksioon ikioman kuntosalin.
Treenisali tai oikeastaan huone sijaitsee wanhan (1955) saunarakennuksen päädyssä olevassa “kesähuoneessa”, joka ainakin juuri tällä hetkellä on olosuhteiltaan kaikkea muuta kuin kesäinen…..
Huone on kevyesti eristetty ja sen liukuikkunat eivät ole erityisen energiatehokkaat, joten siellä on lähes yhtä kylmä kuin ulkona. Sunnuntaina oltiin reilusti pakkasen puolella.
Edellä mainitusta syystä en viitsi lämmittää sitä, sillä lämpö menee harakoille.
No, kylmä treenihuone kasvattaa luonnetta eikä se viileys ei menoa haittaa, sillä liikunta tunnetusti vilkastuttaa verenkiertoa.
Siitä investoinnista; ostin tutun firmasta (Gymstick) ihan hyvän setin painoja+ levytangon, penkkipunnerruspenkin, jossa voi tehdä myös mm. polven ojennusliikkeitä, selkäpenkin, steppilaudan yms. Entuudestaan siellä oli soutulaite.
No, juuri muuta sinne ei mahdukaan, sillä kuntohuone ei ole järin suuri.
Oma sali on siinä mielessä kätevä, että treenisalille ei tarvitse erikseen matkustaa.
Olisiko kolme vuotta sitten saunan katolla oli sen verran lunta, joten päätin tiputella sitä alas.
