Jäällä

/in /by

Meikäläinen lenkkeili tänään jäällä…pitkästä aikaa.

 

Sitä ei ole siis tapahtunut moneen vuoteen. Insiraatio jäällä etenemiseen sai pientä takapakkia vuonna 2013, jolloin olin viittä (sekuntia) vaille hukkua Grönlannin reissun yhteydessä. Ilman seikkailukaverini Greg Maudin nopeita hoksottimia ja jalkoja, olisin päätynyt Atlantin kalojen seuraksi…

 

Nyt hieman lämpimimpiä ajatuksia.

 

Saharan juoksuseikkailun uusi ajankohta on 4.10.-11.10.2018 eli tervetuloa juoksentelemaan aavikolle kanssani.

 

Kyseessä ei ole siis kilpailu. Päivän aikana voi juosta omaan tahtiin 12,5 kilsaa tai 25 kilometriä. Jos joku päivä haluaa vetää lonkkaa, niin se sopii mainiosti.

 

Olemme päättäneet tehdä muutoksia lentojen suhteen. Alkuperäinen idea lentää Helsingistä Marrakeshiin oli huono. Onneksi kävin sen testaamassa.

 

Marrakeshista kestää 8-9 tuntia äästä aavikolle ja kaiken kukkuraksi on ylitettävä Atla-vuoristo. Se on sellainen serpentiinireitti, että heikkovatsaisempaa oksettaa. Sen lisäksi reitti on vaarallinen imeällä ajettaessa.

 

Uusi ja entistä paljon parempi lentoreitti on matkatoimistoyrittäjä Paula Vetikon suunnittelupöydällä.

 

 

 

 

Kiitti….

/1 Comment/in /by

…kun jaksatte vierailla näillä sivuilla. Nettistatistiikan mukaan tänne on tullut viime aikoina lisää lukijoita.

 

Tapaan nettisivujen suunnittelijan torstaina. Eiköhän me saada nettisivuille “Pinotexia pintaan, niin vanhakin näyttää nuorelta”, kuten entisaikojen maalimainos asian ilmaisi.

 

Tein eilen maltillista urheilua; tänään tiistaina olisi tarkoitus tehdä kevyt tuplatreeni. Juoksua ja vähän muutakin.

 

Jos ei ole älyä siunaantunut, niin hyvin kylmää kestävät keuhkot kylläkin. Moni on kysynyt, notta miten pystyn urheilemaan kylmässä? Eikö keuhkot mene pilalle?

 

Olen juossut jopa yli 30 asteen pakkasessa ja hyvin on pärjätty. Se onko siinä mitään järkeä on ihan toinen kysymys. Vastaus on mitä todennäköisemmin ei.

Pidä hauskaa!

/in /by

Tapasin seikkailija Pata Degermanin ekan kerran vuonna 2006, jolloin valmistauduin Pohjoisnavan reissuille. Hän oli tuolloin Haltin ambassadori eli firman virallinen seikkailija, joka osallistui aktiivisesti myös tuotekehittelyyn. Nykyään mies kulkee Fjällrävenin varusteissa.

 

Sain Patan avulla Haltilta juoksutakin Pohjoisnavan olosuhteisiin; hain sen firman ompelimosta eli toista samanlaista takkia ei ehkä ole? Olen säästänyt takin…kuten niin monen muunkin tuotteen joita olen vuosien aikana käyttänyt seikkailujeni aikana. Ei niitä vaan raaski heittää menemään…

 

Myöhemmin meidän piti lähteä Patan kanssa dokumentoimaan 250 kilsan juoksuani Mauritaniaan, mutta se reissu peruuntui terroristi-hässähän takia. Liput ja kaikki oli jo ostettu….

 

Olemme suunnitelleet senkin jälkeen montaa monituista seikkailua, mutta mikään niistä ei ole vielä toteutunut.

 

Yksi asia, josta olemme aina olleet yksimieliä on se, että on se seikkailu mikä tahansa ja missä tahansa, niin sen pitää olla hauskaa.

Se on rule number one eikä siitä tingitä. Tämä asia tuli mieleen, kun luin oheista Outside-lehden artikkelia.

 

Jutussa kerrotaan (seikkailijoiden piirissä) kuuluisasta McNarsin perheestä. Heilläkin on oma mottonsa.

 

“The McNairs’ secret, oddly enough, is to have fun”.

https://www.outsideonline.com/2276811/polar-explorer

 

Tänään on juoksuvapaapäivä, mutta aion ulkoiluttaa lumikenkiä.