Vähiin käy..

/in /by

Sporttinen viikko Pyhätunturilla alkaa olla viimeistä hiihtoa vaille pulkassa.

Minun hiihdot on (tosin) tältä kaudelta jo ohi, sillä eilen illalla nokka alkoi vuotamaan niagramaisesti. Vaikka olo on kohtuu virkeä eikä kuumetta ole, niin pistän sukset suosiolla pussiin.

 

Eilen torstaina aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Hiihdimme Luoston ympäri. Oli kiva katsoa Ukko-tunturia hieman toisestakin perspektiivistä, sillä edellisenä päivänä kapusimme sen huipulle.

 

Puolivälissä tunturin kiertolenkkiä pidimme tauon. Meillä oli repussa makkaraa ja sinappia.  Taukotupa tarjosi aika buenot puitteet makkaranpaistoon ja fiilistelyyn.

 

Tästä viikosta jäi (yhtä poikkeusta lukuunottamatta) todella positiivinen kaiku. Hiihdimme joka päivä eri lenkin, joten tutustuimme alueen latuverkostoon melko hyvin. Sää oli hyvä, lähes täydellinen.

 

Huomenna on vuorossa pitkä ajo Pyhältä Saunaniemeen. Sääennusteen mukaan matkalla vihmoo lunta ja vettä….

 

Tulen takaisin Pyhälle elokuun alkupuolella. Muutaman viikon kuluttua alkaa asiakkaani Trail Running Club, jonka valmennuksen päätähtäin on asetettu 8.8.järjestettävään Pyhä Tunturimaraton-tapahtumaan.

 

Pidin aamulla palaveria Pyhän tapahtumista vastaavaan Jusu Toivosen kanssa ja hän kertoi, että ilmoittautumisia on tullut jo tässä vaiheessa tosi hyvin.http://www.tunturimaraton.fi/

Ei muuta, kun tervetuloa mukaan. Mikäli täysmaraton tai puolikas ei nappaa, niin aina voi juosta tai kävellä tunturikympin!

 

Meikäläisen rokulipäivä (Kirsi hiihtää Pyhätunturin ympäri..) on ollut tuloksekas.

 

Lähden kesäkuun ekalla viikolla Grönlantiin. Sain tänään sovittua tapaamisen Lars Poulsen-nimisen hepun kanssa. Lars hoiti meidän tiimin eli Grönlannin halkijuoksun järjestelyjä Isortoqissa. Siellä ei taida ollakaan toista englannin kielistä musheria (koiravaljakkokuski). Kylässä asuu about 60 henkilöä.

 

Lars on sitten viime näkemän muuttanut Isortoqista Tasiilaqiin, joka on lyhyehkön helikopterilennon päässä pikkukylästä. Tasiilaqissa on peräti 2000 asukasta eli on varsinainen suurkaupunki.

 

Vien Tasiilaqiin 10-15 koulutusfirma Pohton asiakasta eli en lennä Grönlantiin vain siksi, että tapaisin Larsin.

 

Tällaiset Larsin kaltaiset kontaktit ovat aivan kullan arvoisia. Siksi toiseksi, mies on aivan uskomattoman mukava.

Luoston huipulla

/in /by

Kävimme eilen aamulla Luoston huipulla, jossa on erittäin vaikuttavan näköinen Ilmatieteenlaitoksen sääasema. Tunturin laelle talsiminen lumikengillä kesti noin tunnin. Siellä huipulla oli sen verrattain kova tuuli, joten emme viipyneet siellä kovinkaan pitkään. Netistä saadun tiedon mukaan Luoston korkein kohta on 515 metrin korkeudessa.

 

Emme nousseet tunturille jyrkimmästä kohdasta, sillä (paikallisten kavereiden mukaan..) lumivyöryn vaara ko.reitillä on olemassa.

 

Sen jälkeen oli aika vaihtaa kulkuvälineitä. Hiihtelimme porotila Koparan läheisyydessä vielä puolisentoista tuntia ja siinä se päivä alkoi olla paketissa.

 

Tänään hiihtelemme Luoston maisemissa. Suunnitelmissa on hiihtää tunturin ympäri. Keli on ihan uskomattoman hieno, aurinko porottaa täydellä teholla.

Aurinkoinen päivä kääntyi mustaksi..

/in /by

Olimme ajamassa kohti Pyhätunturia, kun taskussa piippasi. Sitten tuli toinen viesti ja sen perään kolmas.

 

Luin viestit vasta, kun tulin kämpille. En uskonut silmiäni. Sanoin Kirsille, että Samuli on kuollut.

 

Kuten kaikki jo tietävät, niin kyseessä on vuorikiipeilijä Samuli Mansikka, joka on menehtynyt Annapurnalla.

 

Oli se vaan niin typerryttävä uutinen, ettei sitä voinut uskoa todeksi. Juttelin puhelimessa muutaman tutun kanssa, jotka tiesivät asiasta paljon minua enemmän.

 

Tutustuin Samuliin vuonna 2008 yhteisen tutun kautta. Söimme lounasta helsinkiläisessä ravintolassa ja löysimme heti yhteisen aaltopituuden.

 

Minua kiinnostavat henkilöt, jotka toteuttavat omia unelmiaan. Samuli on ja oli sellainen.

 

Hän auttoi myös muita ihmisiä toteuttamaan unelmiaan. Hän toimi useiden vuosien aikana suosittuna ja asiantuntevana matkajohtajana.

 

Muistan vuoden 2009. Olimme Kirsin kanssa Tukholmassa ja Samuli oli samaan aikaan Himalajalla 8000 metrin vuoren kimpussa.

 

Olimme sopineet, että hän soittaa minulle heti vuoren huiputuksen jälkeen ja niin hän tekikin. Se tulee varmaan olemaan ainoa puhelu, jonka saan noin 8000 metrin korkeudelta. Käheä miesääni kertoi  “huiputtaneensa” just uuden kaksitonnisen. Hän oli laskeutunut vuorelta lähimpään leiriinsä, josta hän puhelunsa teki. Sanoin, että “nyt turpa kiinni ja lepäät”.

 

Lähetin hotellin aulan tietokoneella valmiiksi laaditun lehdistötiedotteen STT:lle ja näin kaikki suomalaiset saivat tietää uudesta “vuoren valloituksesta”.

 

Tapasimme viimeksi syyskuussa 2014, jolloin juttelimme mm.Annapurnasta. Hän puolestaan kyseli seuraavasta aavikkojuoksustani ja sen sellaisista.

Nyt on aika sanoa Kirsin ja Jukan toimesta, lepää rauhassa Samuli!

Osanottomme läheisille!