Uusi Juoksija

/in /by

Otsikko ei viittaa millään tavoin minuun, sillä olenhan kaikkea muuta kuin uusi (tai nuori..)juoksija.

 

Tänään löytyi postilaakosta uusin Juoksija-lehti ja siinä muovitetussa paketissa oli toinenkin lehti, JuoksuPlus, joka on toimituksemme tekemä, naisille suunnattu juoksulehti.

 

En ollut JuoksuPlussassa mukana muuten kun joskus kauan aikaa sitten ideoimassa sitä kaikkien muiden firman tyyppien kanssa.

 

Olen keskittynyt viimeiset kuusi seitsemän vuotta (Kustannus Oy Juoksijassa) mainostajien kanssa operoimiseen ja erilaisten markkinointitoimenpiteiden ideoimiseen ja toteuttamiseen yhdessä lähinnä firman tj.Harri Hännisen kanssa. Sitä ennen kirjoittelin muun toimen ohella aika tiiviisti myös juttuja lehteen. Viimeisin isompi artikkelini lienee vuodelta 2008.

 

Olen ollut, aikatauluni puitteissa, toimituskunnan kokouksissa, mutten ole siis kirjoittanut lehteen, muuta kuin pari testiarviota kengistä tms.

 

Uusimassa Juoksija-lehdessä meikäläisen kädenjälki..tai oikeastaan suun jälki,näkyy maastojuoksuun liittyvässä artikkelissa. Päätoimittaja Tomi haastatteli meikäläistä uusimpaan numeroon ja skrivasi (joiltain osin) sen pohjalta hyvän maastojuoksujutun. Siinä jutussa on paljon Tomin omia kokemuksia maastokisoista ja polkujuoksutreeneistä. Luin artikkelin siltä istumalta, sillä se oli niin hyvin kirjoitettu. Sanoinkin Tomille, että teksti svengasi kuin hirvi.

 

Olen ehkä jatkossa pikkuisen enemmän myös Juoksijan sisällön tuottajana. Aion testailla ja kirjoittaa tuotteista, joista ei ole viime vuosina pidetty lehden sivuilla ääntä. Se on lähinnä kiinni omasta kiinnostuksestani, kuinka paljon haluan osallistua ko.työhön.

 

Minua tarvitaan kuitenkin paljon, paljon enemmän myynti-ja markkinointiduunissa kuin toimitustyössä. Tämä jälkimmäinen on enemmänkin uusien asioiden opiskelua ja tyydytän sillä myös nälkääni testailla uusia asioita. Pysyn samalla paremmin kärryillä uusista juoksuun (ja hiihtoon sekä pyöräilyyn+triathloniin) liittyvistä tuotteista ja ilmiöistä.

 

Uudesta Juoksijasta vielä sen verran, että siihen on testattu 37 uutta juoksukenkää. Testipäällikkömme Pete Saavalainen teki lähes epäinhimillisen duunin saadakseen meidän testaajien arvioista jotain tolkkua ja raapustaa niistä selkokielisiä testiarvioita lehden noin 100.000 lukijalle.

 

Kenkien testaaminen ei lopu tähän, päin vastoin. Tulossa on vielä ainakin kolme erilaista kenkätestiä tämän vuoden puolella. Voitte vaan kuvitella, millainen määrä kenkiä seilaa toimituksen lattioilla, sillä me testaamme niiden 37 kengän lisäksi useita muitakin kenkiä, joiden testiarviot löytyvät ihan näinä päivinä Juoksijan kenkäklinikasta. Useimmasta kenkapareista on miesten ja naisten versiot…

 

Siihen kun lisää vielä ainakin toimituksen seiniin nojailevat about kymmenen kilpapyörää, joita on testailtu lähipäivinä ilmestyvään Pyöräily+Triathlon -lehteen, niin tila käy välillä ahtaaksi. Onneksi meillä ei ollut samaan aikaan uusien suksien testiä a´la Hiihto-lehti:-) Sopu sijaa antaa.

 

Jätin tämän päivän lenkin väliin. Eilen tuli kynnettyä Saunaniemen asvalttia ja juostua maastojuoksuoppilaiden kanssa, joten nyt pidän yhden vapaapäivän.

 

PS. Yritä tässä nyt sopia uutta matkaa Saharaan. Viimeisen tiedon mukaan ranskis-lennonvalvojat (johtajat eivät lakkoile..) aikovat pistää takapuolta penkkiin vielä ainakin kahdesti kuluvan kevään aikana. Pitänee siis juosta sinne…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hei me lakkoillaan…

/in /by

Näin ne tilanteet muuttuvat. Eilen olin vielä lähdössä Saharaan, mutta ranskis-lennonjohtajien lakko muutti suunnitelmat.

 

De Gaullen kentällä noin 50% lennoista toteutuu ja puolet jää lentämättä. Tämän hetken tiedon mukaan torstainen lentomme Ourzazateen jää lentämättä.

 

Ei ole siis mitään järkeä lähteä notkumaan CDG:n kentälle, jos sinne nyt yleensä pääsisi, sillä siellä on (tod.näköisesti) aikamoinen kaaos.

 

Tällaista tämä on. Ikävä juttu, mutta en viitsi vetää tämän takia ranteita auki. Nyt katsomme Youssefin kanssa uuden päivämäärän ja eiköhän me päästä jonakin päivänä perille.

 

Vedin tänään päivällä ihan megalomaaniset lipat, Testasin eräitä juoksukenkiä. Niissä kengissä on ns.pikalukitus ja se (pirun) nauha jäi roikkumaan. Omaa huolimattomuutta. Kaaduin vähintään yhtä tyylikkäästi kuin U.Turhapuro. Halasin tien pintaa oikein kunnolla ja sillä seurauksella, että polvesta norui verta. Onneksi olin lähellä kotipesää, joten nilkutin suihkukaappiin ja ruiskutin polveen kylmää vettä.

 

No, verta roiskui sinne tänne ja parilla tupolla sain sen tyrehdytettyä. Sitten ei muuta kun sidettä ja laastaria jalkaan. Ihme ja kumma, mutta tunnin kuluttua kyntämisestä polvi tuntui yllättävän hyvältä.

 

Tilannetta ei riemastuttanut se, että illalla oli tarkoitus vetää kauden ensimmäinen juoksukoulu. Näin myös tapahtui ja juoksin “oppilaiden” kanssa lyhyen lenkin. Polvi tuntui ihan hyvältä, joten ei siihen mitään isompaa vammaa tullut (kop, kop).

 

Olipahan päivä!

Ihan parasta settiä…

/in /by

..toi Nuuksiossa juokseminen. Hölkkäsimme Raunon kanssa aika tarkalleen 1h 40minuttia hitaasti kiiruhtaen, sillä kumpikaan meistä ei ole juossut tiukkoja ylä-ja alamäkitreenejä sitten viime syksyn. Ja sen kyllä huomasi. Heti ensimmäisessä (ja todella pitkässä) nousussa jalat olivat hapoilla. Siitä onkin tosi kiva jatkaa lenkkiä, kun jalat hapottavat jo melkein ensiaskelista:-)

 

 

Muistan kun juoksimme viime syksynä saman lenkin ja juoksin suunnilleen täysiä nuo (tänään jalkoja hapottaneet) mäet ylös enkä ollut edes hengästynyt. No, se ei vaadi kun pari kolme pitkää lenkkiä Nuuksiossa ja sen päälle muutaman tiukan vetotreenin, jonka jälkeen kroppa on ihan eri iskussa kuin tänään. Tähän on ainakin uskottava:-)

 

Juoksun aikana aurinko pilkisteli puiden välistä ja välillä mollikka paistoi suoraan päin klyyvaria. Kapoisilla hiekkapoluilla ja teillä oli paikka paikoin vielä lunta ja väliin tiet olivat vielä talven jäljiltä märkiä. Peipponekin lauleli, joten kesä on käsillä.

 

Näin Facebookin sivuilla ExWebin toimittaja Correne Coetzerin tekemän jutun Barneo Base Campistä. Jos Barneo nimi tuntuu tutulta, niin se voi johtua siitä, että olen kirjoittanut tästä venäläisestä Pohjoisnavalla sijaitsevasta perusleiristä yleensä  huhtikuun aikana.

 

Barneo on siis jälleen auki. Ja ensimmäiset asiakkaat ovat lentäneet sinne Antonov 74-lentokoneilla, jotka ovat mielestäni aikamoisia romuläjiä. Olin siinä uskossa, että Antonovit ovat vaihtuneet modernimpiin Iljushin-koneisiin, mutta taisin olla väärässä.

 

No nyt Antov on mennyt rikki ja siellä se piece of shit makaa Pohjoisnavalla lentokyvyttömänä, sillä sen laskuteline on rikki.

 

Suuri osa asiakkaista odottaa Norjan Huippuvuorilla malttamattomina lentoa navalle. Niin odotin minäkin, tasan kahdeksan vuotta sitten, jolloin seikkailujuoksijan urani alkoi.

 

Yksi asia, johon moni seikkailuihin halajava saa totuttautua, on odottaminen. Se on monelle länsimaalaiselle todella vaikeaa. Been there-seen that!

 

Kaikki pitäisi tapahtua tässä nyt ja heti. Ei välttämättä malteta odottaa kelin (tai muun tilanteen) selkiytymistä vaan pusketaan kohti tavoitetta, vaikka kyse olisi vain tuntien, korkeintaan päivien pituisesta viivästymisestä.

 

Tiedän, että ihmiset ovat menettäneet jäätiköillä ja aavikoilla  henkiriepunsa vain siksi, että ei ole maltettu odottaa. Mä en ainakaan lähde mukaan sellaiseen retkikuntaan, joka koostuu hätähousuista!

 

Maailman ykkös-seikkailumedia ExploresWebin etelä-afrikkalainen toimittaja Correne Coetzer on kirjoittanut meistä seikkailevista suomalaisistakin aika ajoin mediaansa, joka tavoittaa satoja tuhansia lukijoita ympäri maailman. Correne teki myös kauniin eleen lähettämällä Vesa Luomalalle (mm.ensimmäinen suomalainen yksinhiihtäjä etelänavalle), retkikuntajohtaja/opas Jaakko “Korpijaakko” Heikalle (mm.Grönlannin jäätikön ylitys) ja minulle osanottonsa Samuli Mansikan kuoleman johdosta. Correne kirjoitti Samulista usein hienoja juttuja ExplorersWebin lukijoille.

 

Tässä hänen viimeisin juttunsa Pohjoisnavasta.

http://www.explorersweb.com/polar/news.php?url=barneo-plane-damaged-on-the-ice-skiers-g_142833397