Aina silloin tällöin on hyvä uudistua, sillä liian pitkään “oikeita asioita” tekemällä ei tule parasta mahdollista lopputulosta.

 

Olen juossut viimeiset 25-vuotta ihan helvetin paljon. Ja niin aion tehdä myös seuraavat vuodet, mutta pientä hienosäätöä on jo menossa.

 

Olen aiemminkin juossut kohtuu paljon maastossa, mutta olen silti lisännyt maastolenkkien määrää. Se on asvaltilla tahkoamista mukavampaa, vaikka kyllähän kaikki juoksemiseen liittyvä on kivaa.

 

Maastojuoksu on myös enemmän koko kehoa kehittävä laji, sillä vaikkapa kiveltä toiselle hyppiminen tai kaatuneiden puiden yli loikkiminen kehittävät lihaskuntoa ja ketteryyttä enemmän kuin tasaisella tiellä juokseminen.

 

Hiihdin viime talvena ihan kunnon lenkkejä. Tällä tiellä (tai ladulla) jatketaan myös tulevina talvina, jos vaan kelit sallivat. No. Lappiin mennään varmaan kahdesti tulevanakin talvena.

 

Mikäli sitä lunta tulee, niin hankin hiihtovaellus-sukset, sillä minua ei todellakaan kiinnosta hinkata (täällä etelässä) jotain parin kilsan hiihtorataa sadan muun ihmisen kanssa. No way Jose.

 

Lumikenkäily on lähellä sydäntä ja sitä jatketaan myös tulevina vuosina. Insallah…

 

Venyttely ja lihaskuntotreenaaminen on se asia, johon on kiinnitettävä enemmän huomiota. Olen venytellyt ahkeraan eli päivittäin pohkeita ja tehnyt nilkan liikkuvuutta parantavia liikkeitä.

 

Soutu on ihan ehdottoman hyvä laji myös juoksijalle, sillä se kehittää monipuolisesti lihaksia eri puolella kehoa. Sellainen treeni tuli vedettyä eilen ja teen kevyen sisäsoututreenin myös tänään.

 

Illalla on maastojuoksukoulu Nuuksiossa. Teemme yhdessä ylä-ja alamäkijuoksutreenejä sekä yhden askeltiheyttä kehittävän harjoitteen.

 

Vaikka treenit monipuolistuvat niin tärkeintä tässä hommassa on kuitenkin se, että sporttaamisen on oltava hauskaa!