Kell onni on…

/in /by

…se onnen kätkeköön, sanoo wanha suomalainen sananlasku.

No, olen kyllä sitä mieltä, että onnea ei kannata kätkeä vaan sen voi ihan hyvin näyttää.

 

Tämän päivän onnellisuus-saldo nousi monta pykälää klo.8.00, jolloin tapasin kaksi kaveria Espoon Puolarmaarissa. Olimme sopineet juoksevamme kahden tunnin lenkin – säässä kuin säässä.

 

No, itse asiassa kelissä ei ollut mitään vikaa. Meillä oli kaikilla vallitseviin olosuhteisiin sopivat varusteet otsalamppuineen päivineen. Juoksimme minuutilleen kaksi tuntia pitkin ja poikin Espoon keskuspuistoa. Ehkä noin puolet ajasta meni hiekkateillä (=ulkoilureitillä) ja se toinen puolikas (todella) mutaisilla poluilla.

 

Eipä olisi voinut päivä alkaa paremmin.

Onnellista itsenäisyyspäivää!

 

 

“suunnistusta”

/in /by

“Espoon keskuspuisto on 880 hehtaarin laajuinen, ekologisesti monipuolinen luontoalue Espoon keskellä. Sen välittömässä läheisyydessä asuu 27 000 espoolaista. Espoon keskuspuisto on Espoon toiseksi suurin yhtenäinen viheralueNuuksion kansallispuiston jälkeen. Puisto on laajoilta osin luonnontilaisen kaltaista tai muutoin vähäisesti käsiteltyä maastoa.(Wikipedia)

 

Omien havaintojeni mukaan keskuspuisto todellakin on monipuolinen myös juoksijan lasien läpi katsottuna.

 

Juoksin siellä eilen 1,5 h etsien (ja löytäen) uusia polkujuoksureittejä.  Olihan se juokseminen aikamoista mutarallia, sillä polut olivat lievästi sanoen kosteat.

 

Koska nämä minun suunnistustaidot ovat mitä ovat, niin päädyin kahteen otteeseen samaan paikkaan mistä olin lähtenyt..kiersin siis ympyrää ja se ei todellakaan ollut tarkoitus.

 

Juoksin pari viikkoa sitten keskuspuistossa minulle uusia reittejä. Kuvittelin olevani lähellä Sunaa, mutta olin ihan Olarin liepeillä. Suunatavaisto petti, jälleen kerran.

 

Tätä taustaa vasten ei ole mikään ihme, että eksyin muutaman kerran totaalisesti Libyan Saharassa v.2008. Eksyminen keskellä Saharaa voi olla fataalia, vaikka mulla oli repussa mukana hätäraketti, jonka lähettämistä en ollut edes harjoitellut.(ja missä hitossa sellaisen ampumista voi edes harjoitella?).

 

Tänään on vuorossa treenisessio Nuuksiossa.

 

 

 

 

Mäkitreeniä

/in /by

Kirjoitin eiliseen blogiini “lenkille lähtemisen vaikeudesta”. Sohvan kutsu voi olla voimakkaampi kuin lenkkipolun varsinkin siinä tilanteessa, kun ulkona on säkkipimeää ja taivaalta vihmoo vettä räntää tai muuta mukavaa.

 

Juoksin eilen kahden tunnin lenkin. Tavoite oli juosta lyhyempi lenkki, mutta keli oli viimeisen päälle hyvä ja jalka tuntui muutenkin nousevan kepeästi.

 

Juoksen tänään suunnilleen saman mittaisen polkulenkin. Käyn samalla scouttaamassa uusia reittejä Espoon Puolarmaarin lähistöltä mm.ensi vuonna alkavaa polkujuoksukoulua varten. Hyvä tapa yhdistää työ ja huvi.

 

Lauantaille olisi tarjolla seuraa Nuuksion/Pirttimäen suuntaan. Kaveri kuntouttaa lievässä sisäkiipeilyonnettomuudessa saatua jalkavaivaa eikä voi juosta. Mäkitreenit sauvojen kanssa luonnistuvat kuitenkin hyvin, joten saatan lähteä kaveriksi.

 

En ole vielä testannut aiemmin syksyllä Juoksija-lehdessä esiteltyjä Black Diamondin sauvoja, jotka keräsivät testaajiemme kehut. Nyt siihen olisi hyvä mahdollisuus…